Rakkaudella on raja, ja sen nimi on ihmisarvo

Ihmisarvo tulee aina olemaan rakkauden raja. Sillä kunnioitus itseämme kohtaan ei koskaan hyväksy rakkautta, joka satuttaa, haavoittaa eikä koskaan tyydytä.

Pablo Neruda totesi rakkauden olevan lyhyttä ja pitkälti unohdettua. Keskivaiheilla on “tulivalo”, joka osoittaa yön pimeydessä rakkauden rajamme; on parempi viettää pitkä aika unohtamalla, kuin pitkä aika kärsimällä ihmisarvomme valuessa hukkaan.

Joskus ihmisarvomme muistaminen vaatii tunteidemme unohtamista. Sillä ainoastaan näin voimme muistaa, ettei ihmisarvoamme kuuluu menettää kenenkään tähden. Rakkautta ei pitäisi joutua anomaan ja vaikka ajoittain se saakin meidät menettämään ylpeytemme, emme koskaan saisi menettää ihmisarvomme sen tähden.

Ihmisarvo on hauras ja herkkä lanka, jonka rajan olemme tottuneet ylittämään useita kertoja. Tämä vaikuttaa negatiivisesti ihmissuhteisiimme. Ääripäät ovat pyyhkäisseet meidät pois, ja moraaliset ajatuksemme muuttuvat heikoiksi. Koska ajattelemme rakkauden olevan kaiken arvoista, sen eteen tekemämme uhraukset alkavat tuntua pieniltä.

Rakkaus ja ihmisarvo ovat kaksi kouristuksenomaista virtausta meressä, jossa kokeneinkin merimies voi joutua hukkaan.

Itseen kohdistuvan rakkauden ylpeys ja arvokkuus

Usein sanotaan, että ego ruokkii ylpeytemme lisäksi myös ihmisarvomme henkeä. Olipa tilanne mikä tahansa, nämä kaksi psykologista ulottuvuutta ovat kaksi monimutkaisen, tunnepitoisen saaremme asukasta; joskus seuraukset voivat olla hämmentäviä.

Ylpeys on vihollinen, jonka tunnemme aivan liian hyvin. Ylpeytemme pyrkii olemaan yhteydessä rakkauteen itseämme kohtaan. Todellisuudessa se ottaa kuitenkin vielä askeleen eteenpäin; ylpeys on arkkitehti, joka on erikoistunut seinien ja piikkilankojen rakentamiseen ihmissuhteissamme. Se pyrkii lakkauttamaan jokaisen yksityiskohdan ylimielisesti ja lohkaisemaan uhrinsa jokaisella sanallaan. Tuhoisten toimien alla piilee kuitenkin vain vähäinen itsetunto.

Ihmisarvon kanssa asia on täysin päinvastainen. Se toimii kuuntelemalla jatkuvasti sisäistä “itseämme” tukeakseen itsekunnioitustamme. Samalla se muistaa myös kunnioittaa muita. Tässä itserakkauden käsite saa suurimman merkityksensä, sillä pyrimme ruokkimaan sitä suojelemalla sekä itseämme että muita; vältämme aiheuttamasta “sivuvaikutuksia”, vaikka vahvistammekin samalla itsetuntoamme.

Ihmisarvolla on hintansa

Ihmisarvo ei ole myytävänä tai luovutettavissa. Sillä oikeaan aikaan koettu tappio on voitollinen, jos selviämme taistelusta yhtenä kappaleena ja sydän kokonaisena.