Rakastaja, uskottomuus ja parisuhde

Otsake “uskottomuus ja parisuhde” avaa kipeän ja ristiriitaisen keskustelun aiheen. Suurin osa ihmisistä uskoo siihen, että on mahdollista olla uskollinen samalle ihmiselle koko heidän elämänsä ajan. Paradoksaalisesti 65 % ihmisistä kuitenkin uskoo, että on mahdollista olla rakastunut kahteen ihmiseen samanaikaisesti. Kaiken lisäksi tämä jälkimmäinen näkökanta on prosentuaalisesti yleisempää miesten keskuudessa.

Monet saattavat ihmetellä, onko yksiavioisuus epäonnistunut. Evoluution näkökulmasta tämä ei kuitenkaan näytä pitävän paikkaansa. Mikäli tutustumme niihin kädellisiin, joita evoluutioteoria pitää meille läheisimpinä ja jotka eivät muodosta vakaita suhteita, meidän vertailuryhmänämme on 150 000 simpanssia, ja ehkä noin 50 000 gorillaa, 7 miljardia ihmistä kohden. Parisuhteen menestys jälkeläisten tuottamisstrategiana ei jätä sijaa vastaväitteille.

Arvostettu professori Owen Lovejoy, Kent Staten yliopistosta Ohion osavaltiossa havaitsi erään kiehtovan ilmiön ihmisten keskuudessa: sarjamuotoisen yksiavioisuuden. Hänen väitteensä pohjautuu siihen tosiasiaan, että pysymme yhdessä pareina huomattavan pitkän aikaa. Hän myöntää, että aviollinen käyttäytymisemme on ympäröivän kulttuurin tuotos. Sen lisäksi hän kuitenkin painottaa, että meillä on sisäinen taipumus kumppanin löytämiseen.

On hyvä muistaa, että kaikella inhimillisellä käyttäytymisellä, uskottomuus mukaanlukien, on kolme ulottuvuutta: biologinen, psyykkinen ja sosiaalinen. Sen tähden, vaikka jollakulla olisikin yleinen taipumus uskottomuuteen – joka voidaan todeta 334 Allele -geenistä, joka tuottaa vasopressiiniä, liittäen geenin uskottomuuteen – sosiaaliset ja psyykkiset tekijät voivat viime kädessä joko suosia tai ehkäistä uskottomuuden.

Uskottomuus ja parisuhde

Yhteiskunnassamme elää ajatus romanttisesta rakkaudesta. Totuus on, että elämme paljon kauemmin kuin aiemmin, ja siksi elämässämme on enemmän muutoksia verrattuna menneisiin aikakausiin. Silti on olemassa taipumus yksiavioisuuteen, mutta se on lisääntyvässä määrin haavoittuva eikä yhtä pitkäikäinen kuin ennen avioliiton ulkopuolisten suhteiden lisääntymisestä johtuen.

Barcelonassa sijaitsevan Institut Clinic de Sexologían tekemän tutkimuksen mukaan parit yleensä saapuvat rutiinivaiheeseen suhteen 5. vuodesta lähtien, ja siitä ajasta alkaen suhteissa on enemmän uskottomuutta. On merkityksellistä, ettei ole yhtä persoonallisuustyyppiä, joka olisi muita alttiimpi uskottomuudelle. Tämä johtuu siitä, että yhä useammmat ihmiset, mitä erilaisimmista taustoista, ovat uskottomia.

Siinä näkökulmassa, jota me yleensä kutsumme uskottomuudeksi, fantasiaa ei nähdä kumppanin pettämisenä. Yllä mainitun klinikan johtajan mukaan uskottomuus nousee tietynlaisesta käyttäytymisestä, johon liittyy suhteen ulkopuolinen henkilö. Esimerkkinä tästä voivat olla eroottiset viestit kahden osapuolen välillä.

Naisille uskottomuus yleensä näyttäytyy vetovoimaisena silloin, kun he eivät ole tyytyväisiä parisuhteeseensa tai silloin, kun heidän ja heidän kumppaninsa seksuaalinen yhteensopivuus on huono. Miesten motivaatio on yleensä erilainen. Sillä on enemmänkin tekemistä heidän taipumuksensa kanssa kiihottua stimuloivassa tilanteessa.

On helpompaa olla hauska silloin tällöin kuin joka päivä

Miksi sitten rakastavaisten välinen suhde on yleensä paljon intensiivisempi? Syynä on, että sillä on kyky tehdä meistä irrationaalisia olentoja, ja saada aikaan alituisen kontrolloimattomien tunteiden vaihtelun.

Kun turhautuminen, mustasukkaisuus tai jatkuva pelko rakastamamme ihmisen menetyksestä on liittyneenä hyvin vahvoihin ja syvään juurtuneisiin kiintymyssuhteisiin, ne johtavat meitä pysyvään muutoksen tilaan. Siksi avioliiton ulkopuolisia suhteita usein ajatellaan elävämmiksi tai todellisemmiksi kuin vakaampia parisuhteita. Ne muistuttavat meitä jollain lailla murrosikämme ensimmäisestä rakkaudesta.

Avioliiton ulkopuolisilla suhteilla on usein vahvistavampi vaikutus kuin parisuhteilla. Se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että on helpompaa olla huippukunnossa parin tunnin kuin koko elämänsä ajan. “Epäviralliset ystävyyssuhteet” ovat tulleet jäädäkseen ja juoksevat rinnan koko ihmishistorian kanssa. Vaikka nämä olisivat kuinka miellyttäviä tahansa lyhyellä tähtäimellä, pidemmällä tähtäimellä ne kuitenkin päätyvät luomaan suuria ongelmia niiden kolmen ihmisen välillä, joita tilanne koskettaa. Näin uskottomuus ja parisuhde osoittautuvat ajan myötä yhteensopimattomiksi.