Pelon kehonkieli
Vaikka pelon tunteminen onkin normaalia ja täysin oikeutettua, on kuitenkin olemassa tilanteita, jolloin emme halua sen olevan ilmiselvää. Valitettavasti (tai onneksi, riippuen siitä miten asian näemme) pelon kehonkieli saattaa joskus paljastaa sen, mitä tunnemme sisällämme.
Vaikka pelon kehonkielellä ei olekaan sanakirjaa, ihmisillä on eräs tietynlainen tutka, joka sallii meidän lukea nämä merkit. Se ei tietenkään anna täysin rationaalista tulkintaa. Me yksinkertaisesti aistimme jonkun pelkäävän. Tämän seurauksena emme luota niihin jotka eivät ole itsevarmoja, tai sitten tunnemme itsemme ylempiarvoisemmaksi, kun havaitsemme toisen henkilön haavoittuvaisuuden.
On tärkeää tuntea pelon kehonkieli. Jos tunnemme sen, pystymme hallitsemaan sitä paremmin. Tästä voi olla hyötyä kahdella tavalla. Ensinnäkin se sallii meidän havaita pelon merkit muissa, vaikka he eivät ilmaisisikaan sitä avoimesti. Seuraavaksi, se auttaa meitä hallitsemaan tunteitamme varmistaaksemme ettemme anna pelon näkyä, jos haluamme piilottaa sen.
“Pelokkaat ihmiset ovat peloissaan vaaran edessä, pelkurimaiset vaaran aikana, ja rohkeat ihmiset vaaran jälkeen.”
-Jean Paul-
Kasvojen mikroilmeet
Kasvot ovat se ruumiimme osa, joka heijastaa pelkoa. Joskus ilmeet ovat todella selkeitä, ja joskus vähemmän selkeitä. Kasvoissa näkyy kuitenkin aina jokin pieni muutos. Nämä ilmeet riippuvat tunteen voimakkuudesta.
On olemassa ilmeitä, jotka on todella helppo tunnistaa. Ensimmäinen on se, kun henkilö kohottaa kulmakarvojaan. Jos pelko tulee yllätyksenä, kulmakarvojen liike on selkeämpää. Jos kyseessä on tilanne, joka saa aikaan vain pelkoa, henkilö rypistää kulmakarvojaan varmasti.
Tavallisesti alempi silmäluomi pysyy jännittyneenä. Sitten henkilö avaa suunsa puoliksi. Tavallisesti se on kuin jokin vetäisi pelokkaan henkilön kasvoja, ja hän yrittää taistella sitä vastaan.
Asento ja pelon kehonkieli
Asento on todella tärkeä elementti pelon kehonkielessä. Yleisesti ottaen lihakset jännittyvät pelon aikana. Ensimmäiseksi pelokas ihminen alkaa lyyhistymään (keho tekee tämän viedäkseen vähemmän tilaa). Tämä ilmaisu viittaa haluun suojella itseä ja hakea turvaa omasta kehosta.
Epävarmuus, hermostuneisuus ja ahdistus ovat pelon ilmentymiä. Näillä kolmella tilalla on taipumusta ilmentyä silloin, kun pelkäävä henkilö tekee nopeita ja äkkinäisiä liikkeitä. Henkilö, joka ei kykene pysymään paikallaan, ei ole rauhallinen. Kun pelko ottaa henkilöstä otteen, hän suorittaa todennäköisemmin kömpelömpiä tai äkkinäisiä liikkeitä.
Samalla tavalla on tavallista, että pelokas henkilö laittaa kätensä puuskaan. Tämä on merkki puolustautumisesta. Henkilö tekee tämän luodakseen esteen, joka suojelee ja pitää hänet erossa ulkoisesta maailmasta. Tämä este voi olla myös merkki ulkoisen maailman torjumisesta.
Muut pelon merkit
On olemassa myös muita ilmaisuja, jotka ovat osa pelon kehonkieltä. Esimerkiksi silmät voivat paljastaa pelon. Hermostuneisuus voi saada henkilön silmät harhailemaan ja räpyttämään enemmän. Mutta jos henkilö tuntee syvää ja voimakasta pelkoa, hän ei välttämättä räpytä silmiään niin paljon. Tämän viimeisen mekanismin tarkoitus on pitää uhka näkyvillä.
Toisaalta myös kädet ovat tärkeä tekijä tunteiden kommunikoimisessa ja ilmaisemisessa. Pelko ei ole poikkeus. Kun joku on peloissaan, hän tavallisesti liikuttaa ja kiertää käsiään, pistää kätensä nyrkkiin, tai piilottaa kätensä. raajojen piilossa pitäminen on vaistonvarainen merkki itsepuolustuksesta.
Yleisesti ottaen, kun joku on peloissaan, hänellä on taipumusta tehdä lyhyitä, nopeita ja arvaamattomia liikkeitä. Ja jos henkilö on todella kauhuissaan, tapahtuu jotain päinvastaista: henkilö jäätyy. Ensimmäisessä tapauksessa hän ei voi pysyä paikallaan. Toisessa tapauksessa hän on paikoillaan ja kumarassa asennossa. Tällä tavalla pelon kehonkieli periaatteessa toimii.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Rebel, G. (2002). El lenguaje corporal: lo que expresan las actitudes, las posturas, los gestos y su interpretación. Edaf.