Opi kaipaamaan
Osa henkilökohtaisen kasvun polkua on oppia kaipaamaan. Lopullisuuden tuntu, kun kaipaamme poissaolevaa ihmistä tai asiaa, voi ajoittain tuntua ylitsepääsemättömältä. Sen tähden on välttämätöntä, että opimme hyvästien jättämisen taidon. Irti päästäminen on kipeää ja surullista, mutta kaikesta huolimatta se kuuluu osana elämään.
Käsitteenä kaipaaminen liitetään yleensä toisiin ihmisiin. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista huomata, että ihmiset ovat asiantuntijoita myös tavaroiden, elämäntilanteiden, ihmisten, ja jopa abstraktien asioiden kaipaamisessa, joita voi olla jopa mahdotonta määritellä. Nuo tyhjät psyykkiset ja eksistentiaaliset tilat, sisäiset maailmat, saattavat olla niin monimutkaisia, että ne saavat kallistettua koko mielenterveytemme vaakalaudalle.
“Joku on joskus sanonut, että unohtaminen on täynnä muistoja.”
-Mario Benedetti-
Kaipaan sitä ihmistä, joka olin ennen. Silloin olin onnellisempi ja toiveikkaampi. Tämä ajatus, tämä taantuminen, on jotain, jonka useimmat ihmiset ovat todennäköisesti kokeneet jossain elämänsä vaiheessa. Psykologi Robert Plutchik määritteli sen “menneisyyden kaipaukseksi,” jonka hän myös sisällytti kuuluisaan tunneympyräänsä.
Kaipauksen kuplassa eläminen kasvattaa meissä intensiivisen ikävän, joka kohdistuu siihen mitä meillä joskus oli tai keitä me joskus olimme. Ja sitten tuo ikävä kehittyy haavoittuvaisuudeksi, haavoittuvaisuus puolestaan peloksi, ja viimein jopa masennuksen ensiasteiksi. Siispä, ennen kuin annamme itsemme etääntyä niin kuin Shakespearin Ofelia teki hukuttautumalla surun tummiin vesiin, meidän on hyvä oppia jäähyväisten jättämisen taito ja kaipauksen merkitys.
Maa, jonka nimi on “Kaipaus”
On olemassa näkymätön maa – rinnakkainen, epätäsmällinen, käsinkoskematon todellisuus – johon jokainen meistä joskus matkustaa. Tämä maa on nimeltään “Kaipaus”. Me tartumme kahvaan ja astumme tuohon eteemme avautuvaan maahan joka kerta, kun joku rakastamistamme ihmisistä jättää meidät. Me astumme sinne jättämällä taaksemme rutiinit tai merkitykselliset aktiviteetit. Ja ajoittain muutamme sinne miltei pysyvästi menetettyämme jonkun tai tuntiessamme syvää tyytymättömyyttä itseämme kohtaan.
Elämme onkalossa, johon kylmä tuuli nimeltä “Kaipaus” pääsee tauotta puhaltamaan. Kaipaamme jotakin tai jotakuta. Sydämessämme oleva aukko, jonka lävitse kaikki vain katoaa ulottumattomiimme, tekee hengittämisen hankalaksi. Maa nimeltään “Kaipaus” on kuin äärimmäisen pimeä ja pelottava labyrintti, jossa sinun ei koskaan tulisi viipyä liian kauan, koska mitä syvemmälle menet, sitä vaikeampaa on löytää tietä takaisin.
Tämän kaltaisessa pysyvässä maanpaossa eläminen saa sinut epätoivon partaalle sekä kokemaan syvää tyytymättömyyttä nykyistä, todellista maailmaa kohtaan. Ennen kuin löydät tuonne hämärän rajamaille, on oleellista oppia tekemään viisaita päätöksiä henkisesti vaikeina aikoina. Tämä auttaa sinua selvittämään tuon labyrintin ja ymmärtämään kaipauksen olevan osa elämää, mutta ei elämäntapa.
Kouluta tunteesi jäähyväisten jättämisen taidolle
On tärkeää oppia sulkemaan ovet takanaan. Sen sijaan että kaipaisit henkilöä joka olit eilen, investoi siihen keneksi voit tulla tänään. Opi kaipaamaan niitä, jotka eivät enää ole elämässäsi, antamalla heille erityinen paikka sydämessäsi, sillä välin kun päätät löytää onnen uudelleen. Elämässä on kysymys päätösten tekemisestä, jalan toisen eteen laittamisesta, ja ulospääsyn etsimisestä noista pelottavista henkilökohtaisista labyrinteista.
Mietitäänpä joitakin strategioita, joita voimme hyödyntää tällaisissa tilanteissa.
“Irti päästäminen ei tarkoita luovuttamista, vaan sen hyväksymistä että on asioita, jotka eivät enää voi olla.”
Tien löytäminen tunne-elämän vaikeuksien läpi
Kaipaaminen asettaa sinut kolmen voimallisen taistelukentän ristituleen: ikävä, yksinäisyyden pelko ja henkinen haavoittuvaisuus. Nämä kolme vihollista ovat älykkäitä. Siksi sinun on opittava tuntemaan ja kesyttämään ne.
- Hämmennyksen kokeminen. Kaipausta seuraa välitön hämmennys. Mitä minun nyt kuuluu tehdä? Mitä minusta tulee? Sinua pommitetaan jatkuvassa tunteiden ristitulessa. Sinun on annettava itsesi kokea ne tunteet ohikiitävän hetken ajan, hyväksyä ne, ja sitten päästää niistä irti.
- Analysoi se tunteiden pusikko, johon olet juuttunut. Poissaolon tai tyhjyyden kivun käsittelemiseksi on tärkeää analysoida ja eritellä ne tunteiden raunion rakenteet, jotka ovat yllesi romahtaneet.
- Voit päästä eteenpäin asettamalla itsellesi uusia tavoitteita nykyhetkeä silmälläpitäen. Yksinäisyyden pelko voidaan omalta osaltaan sammuttaa olemalla rohkea. Tähän voidaan päästä yksinolosta nauttimalla, samalla kun etsitään tukea muilta.
- Henkistä haavoittuvaisuutta voidaan hoitaa katsomalla tulevaisuuteen – pelon sijasta – rohkeuden linssin lävitse. Tämä voidaan saavuttaa investoimalla sinnikkyyteen, voimavaraan josta useinkaan ei opeteta. Sinnikkyys kasvaa jokapäiväisen harjoituksen tuloksena, ja sitä vahvistetaan jokaisen päättäväisen askeleen avulla. Voit toteuttaa harjoitusohjelmasi yksin tai toisten seurassa, ottamalla määrätietoisesti pääroolin omassa tarinassasi.
Elämässä on opittava suuntaamaan uusille urille antamatta menneisyyden varjojen tai tyhjyyden saada sinua epäilemään päätöksiäsi. Ihmiset tulevat aina kaipaamaan asioita, toisia ihmisiä ja pätkiä harvinaislaatuisista menneisyyden tarinoista. Vaalimme kaikkia näitä elämämme menneitä sivuja hellyydellä. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että ne ovat ainoastaan otoksia romaanista, johon on vielä monia rivejä, kappaleita ja lukuja kirjoitettavana.