Onni on siellä missä haluat sen olevan
Onni tuo meille päihdyttävää iloa. Kaikki haluavat tietää sen salaisuuden ja kaikki haluavat olla niin onnellisia kuin se suinkin vain on mahdollista. Jos voisimme, olisimme varmasti aina onnellisia. Mutta se on pelkkää fantasiaa. Onni ei itse asiassa ole tunne, se on elämäntapa.
Totuus on, että tilanteesi tai elämäsi tapahtumat eivät määritä onneasi. Onni ei tule yhdestäkään saavutuksesta, ihmissuhteesta tai lomamatkasta. Onnellisuus lähtee täydestä arvojärjestelmästä, jossa keskitytään nykyhetkeen, rakastetaan itseä ehdoitta ja tiedostetaan jo saavutettujen asioiden arvo.
Kaikki mitä juuri luettelimme kulkee käsi kädessä toistensa kanssa. Joten, jos pyrimme muutamaan elämänkatsomustamme ja otamme onnellisen katseen elämään, ymmärrämme pian että onni löytyy juuri sieltä mistä haluammekin sen löytyvän.
Onnea ei löydetä, se tehdään
Ei ole mitään syytä etsiä onnea, sillä se ole piilossa. Se ei vain oleskele jossakin, vaikka meillä on taipumusta ajatella niin.
Jos näin olisi, maailmassa olisi kahdenlaisia ihmisiä: he, jotka elävät kadehdittavan onnellista elämää ja he, joilla ei ole mitään ja jotka jatkuvasti tuntevat olonsa tyytymättömäksi. Tämä ei kuitenkaan ole todellisuutta. Ja jos pohdimme asiaa vieläkin syvemmin: joskus ihmiset, joilla on vähiten, ovat kaikkein onnellisimpia.
Emme halua yleistää, mutta usein ihmiset, jotka ovat tottuneet vähempään, ovat heitä jotka myös tarvitsevat vähemmän. Niinpä he voivat keskittää huomionsa pieniin elämän nautintoihin tilapäisten palkkioiden sijaan.
He todella arvostavat asioita. Niinpä he tuntevat enemmän myös mielihyvää, toisin kuin he, jotka eivät arvosta jo saavutettua.
Siksi myös psykologinen täyttymys tulee sisältäpäin. Ei ole kyse siitä, että saisimme jonkun asian jonka uskomme tarvitsevamme ja jonka myötä olisimme onnellisia. Jos et ole tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on, et todennäköisesti ole tyytyväinen silloinkaan, kun haluttu asia on saavutettu.
Kuinka minusta voi tulla onnellisempi ihminen?
Ensimmäinen askel onneen on se, että lakkaat etsimästä sitä. Kun kerromme itsellemme, että meidän tulisi olla onnellisia vaikka emme kykene siihen, tunnemme olomme turhautuneeksi. Turhautuminen ei ole avain onneen. Lisäksi pakkomielteinen suhtautuminen onneen ruokkii ahdistusta ja epätoivoa, mikä lopulta kääntyy taisteluksi.
Totuus on, että tarvitsemme hyvin vähän ollaksemme onnellisia. Vähän ruokaa – ei liikaa tai muuten mielihyvä muuttuu kivuksi – vähän vettä, katon pään päälle, fyysisiä aktiviteetteja jotta emme sairastu, tavoitteita jotka saavat meidät nousemaan sängystä aamuisin – mutta eivät huolestumaan lopputuloksesta – lepoa, happea… siinäpä se.
Jos ajattelemme, että meidän on pakko saada jotakin hinnalla millä hyvänsä, alamme hiljalleen ahdistua. Ja jos lopulta saisimmekin haluamamme asian ja menettäisimme sen, onhan kaikki elämässä lopulta ohikiitävää, saattaisimme joutua masennuksen syövereihin.
Toisaalta ollaksemme onnellisempia meidän on keskityttävä nykyhetkeen. Mikään ei ole olemassa tai todellista, lukuun ottamatta kaikkea sitä mitä tunnemme juuri nyt kaikilla viidellä aistillamme. Mindfulness -tekniikat voivat auttaa meitä tässä paljon.
Muuta arvojasi. Älä keskity niin paljon työhön, kumppanin löytämiseen, rahaan tai menestykseen. Maatessasi kuolinpedillä et tule muistamaan mitään tuosta. Tulet muistamaan ystäviesi kanssa jaetut kokemukset, perheesi kanssa vietetyn ajan, keskipäivän kahvihetken mökillä ja koirasi hönkäyksen vieressäsi, kun vietit rauhallista hetkeä hyvän kirjan parissa.
Prioriteettinasi tulisi olla rakkaus. Rakkaus itseäsi, elämää ja kaikkia muita kohtaan. Jos kykenet rakastamaan yksinkertaisia asioita, inhimillisiä asioita sekä pieniä yksityiskohtia, tulet olemaan onnellinen. Mitäpä jos aloittaisimme jo tänään?