Onko telepatiaa olemassa? Onko ajatusten lukeminen todellista?
Kukaan ei puhunut telepatiasta ennen 1900-lukua. Mikään asiakirja tai muinainen teksti ei viittaa tähän ilmiöön.
Voimme sanoa varmasti, että siitä on kiistelty siitä lähtien kun ihmiset ottivat aiheen esiin ensimmäistä kertaa. Tähän mennessä tiede on kieltänyt sen olemassaolon. Samaan aikaan kuullaan kuitenkin tarinoita telepaattisista kokemuksista.
Me määrittelemme telepatian ajatusten lähettämiseksi jonkin matkan päähän ilman minkäänlaista tekniikkaa. Se on eräänlainen “langaton yhteys” kahden ihmisen aivojen välillä. Tuhannet ihmiset väittävät kokeneensa sen, mutta kukaan ei voi toistaa ilmiötä laboratoriossa.
“Jos telepatia voisi radikaalisti muuttaa ihmisten tapaa kommunikoida, sitten “tele-empatia” mullistaisi ihmisten tunne-elämän.”
-Jose Luis Rodriguez Jimenez-
Tutkijat ovat osoittaneet, että telepatia ei ole uskottavaa fysiikan näkökulmasta. Mikään aivojen osa ei pysty toimimaan viestintäreseptorina, tai lähettimenä minkäänlaisen etäisyyden yli. Myöskään aivojen sähkömagneettinen potentiaali ei pysty kuljettamaan tietoa. Ei ole olemassa mitään keinoa, jolla aivot voisivat tehdä sen, ainakaan sikäli kuin me tiedämme.
Klassisen fysiikan mukaan telepatia on mahdotonta. Kuitenkin kvanttifysiikan yhteydessä asiat näyttävät aivan erilaisilta. Itse asiassa monet tunnetut fyysikot puhuvat ilmiöstä. He ovat avoimia telepaattisen viestinnän mahdollisuuden suhteen. Tämä nimenomainen tapaus ei siis ole poissuljettu.
Telepaattiset kokemukset
Mainitsimme aiemmin, että tuhannet ihmiset väittävät heillä olleen telepaattisia kokemuksia. Tämän vuoksi jotkut tutkijat päättivät tutkia ilmiötä.
Karl Zener teki yhden tunnetuimmista kokeista. Hän teki viidellä pelikortilla tarkan tilastollisen seurannan osallistujaryhmästään. Tämän kokeen tulokset eivät kuitenkaan mahdollistaneet hänen tehdä varmoja päätelmiä.
Brooklynin Maimonidien lääketieteellisessä keskuksessa Montaque Ullman ja Stanley Krippner tekivät myös kokeen telepatiasta, joka kohdistui erityisesti telepaattiseen viestintään nukkumisen aikana.
Monissa tapauksissa lähettimen henkinen kuva ilmestyi vastaanottajan uniin. Näistä havainnoista huolimatta projekti hylättiin.
Toinen kuuluisa tutkimus tunnetaan “Ganzfeldin kokeena”. Tutkijat tekivät yhteensä 88 kokeilua vuosien 1974 ja 2004 välillä.
Kokeet osoittivat, että telepaattinen viestintä toimi noin 37 % ajasta. Tulokset olivat hyvin kiistanalaisia, joten he tekivät toisen sarjan kokeita, jotka osoittivat 34 % onnistumisastetta.
Nämä tulokset ovat tilastollisesti merkittäviä, mutta käytännössä kokeilut aiheuttivat paljon epäilyksiä. Tästä syystä tutkijat luopuivat lopulta projektista.
Rupert Sheldrake on biokemisti ja fysiologi. Hänkin teki telepaattisen kokeilun Cambridgen yliopistossa vuosina 2003-2004. Niissä tehtiin 571 telepaattista viestintäyritystä 63 vapaaehtoisen kanssa. Hänen onnistumisprosenttinsa oli 41 % ja hän julkaisi havainnot useissa tieteellisissä lehdissä.
Telepatia ja kvanttifysiikka
Telepatian kaikkein kiistanalaisin piirre on se, että se rikkoisi fysiikan ja muiden tieteiden klassisia lakeja. Mahdollisuus, että se on olemassa, kyseenalaistaisi axiomit, asiat joita pidämme itsestäänselvyytenä.
On mahdotonta tuottaa prosesseja aivoissa ilman minkäänlaista sisäistä tai aistinvaraista stimulaatiota niiden käynnistämiseksi. Ainakin fysiikan ja neurologian tavanomaisen lakien mukaan.
Tavanomaisen tieteen mukaan ajattelu on biokemiallinen prosessi. Tämän takia se ei tapahdu ilman mitään merkittävää stimulaatiota. Telepatia on täsmälleen sitä: aineellisen ärsykkeen puuttumista.
Näyttää siis siltä, että nämä kaksi käsitettä ovat toisensa poissulkevia. Kuitenkin kvanttifysiikan hypoteesit antavat mahdollisuuden muunkin tyyppisille aineellisille vuorovaikutuksille.
Roger Penrose, fyysikko, matemaatikko ja suhteellisuusteorian asiantuntija, konkretisoi mielen kvanttibiofyysin olemassaolon.
Stuart Hameroff, Arizonan yliopiston anestesiologi, viittaa myös tähän teoriaan. Penrose-Hameroffin hypoteesi avaa oven ymmärtämään telepatiaa tieteellisestä näkökulmasta. Kuitenkin se mitä he ehdottavat on ennemminkin uusi tutkimusala kuin minkäänlainen johtopäätös.
Monet ihmiset raportoivat telepaattisen viestinnän kokemuksista. On kuitenkin olemassa ja on aina ollut ylimielinen varmuus niiltä, jotka puolustavat tavanomaista tieteellistä hypoteesia. Tämä estää merkittävät tutkimukset (lukuun ottamatta jo mainittuja yksittäisiä tapauksia).
Toinen ongelma telepatiassa on, että ihmiset yhdistävät sen manipulaatioon tai jopa taikuuteen. Joten tieteen on määritettävä päättyykö se siihen, vai voimmeko avata oven uuteen paikkaan, joka on täynnä mielenkiintoisia kysymyksiä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Brigham, K., & Kumar, B. V. K. V. (2010). Imagined speech classification with EEG signals for silent communication: A preliminary investigation into synthetic telepathy. In 2010 4th International Conference on Bioinformatics and Biomedical Engineering, iCBBE 2010. https://doi.org/10.1109/ICBBE.2010.5515807
- Moulton, S. T., & Kosslyn, S. M. (2008). Using neuroimaging to resolve the psi debate. Journal of Cognitive Neuroscience, 20(1), 182–192. https://doi.org/10.1162/jocn.2008.20009