Miksi hiljaisuus on luksusta
Kuka olisi ikinä uskonut, että hiljaisuudessa olemisesta tulisi jonain päivänä luksusta? Ja hiljaisuus on ylellisyyttä, josta vain harvat ihmiset voivat nauttia. Voimme nauttia hiljaisuudessa olemisesta vain, jos me opimme kuinka karata rutiineiltamme; rutiineilta, jotka estävät meitä viettämästä aikaa itsemme kanssa. Nämä rutiinit orjuuttavat meidät, ja ne saavat meidät pelkäämään yksinäisyyttä ja täydellistä hiljaisuutta.
Meidän ympäristömme on niin äänekäs, että se on saanut meidät ajattelemaan, että yksinäisyys ja hiljaisuudessa oleminen on negatiivinen asia. Hiljaisuus voi saada jotkut ihmiset jopa tuntemaan ahdistusta. Jotta me ymmärtäisimme mitä tämän kaltaisen pelon vaikutukset ovat, meidän on viisasta kysyä itseltämme tiettyjä kysymyksiä.
Ilman, että me edes huomaamme, me pyrimme välttämään hiljaisuutta. Me etsimme melua heti, kun meillä olisi tilaisuus päästä siitä eroon. Meidän tulisi kysyä itseltämme mikä saa meidät oikein pelkäämään hiljaisuutta. Miksi tunnemme itsemme yksinäiseksi, jos ympärillämme ei ole melua.
Laitammeko radion päälle ollessamme yksin, sillä me emme kestä sitä, että ympärillämme ei ole melua? Onko meillä tapana mennä kiireisiin, elämää täynnä oleviin paikkoihin, sillä kotimme yksinäisyys ja hiljaisuus piinaa meitä? Heille, jotka tekevät näin, ei koskaan tulisi mieleenkään mennä joogatunnille tai meditoida. Se olisi heille aivan liian stressaavaa olla paikallaan ja täysin hiljaa!
Mielemme tarvitsee hiljaisuutta
Totuus on, että tämän hiljaisuuden saavuttaminen ei ole mikään helppo tehtävä, ja jopa pienen hiljaisuuden määrän tuominen rutiiniimme voi olla melko haastavaa. Useat haluistamme, toiveistamme tai mielenkiinnoistamme ovat niissä paikoissa, joissa on melua. Oli se sitten sisäistä tai ulkoista melua, se on kuin lakkaamaton ajatusten virta.
Tästä aiheesta on suoritettu lukuisia tutkimuksia. Useimmat näistä tutkimukset vertaavat suurissa kaupungeissa elävien ihmisten elämää maaseudulla asuvien elämään. Erot ovat huikeat. Ihmiset, jotka työskentelevät tai elävät todella meluisalla alueella, ja he jotka menevät nukkumaan joutuen kuuntelemaan jatkuvaa kiireen ja kaupungin vilinän ääntä, tulevat mitä todennäköisimmin kärsimään joistain terveysongelmista.
Ongelmia verenkierron kanssa, stressi ja ahdistus ovat joitain ongelmia. Jos me etsimme näiden ongelmien pääasiallisia aiheuttajia, voimme havaita että syy on siinä, että me emme yksinkertaisesti pysähdy ja rentoudu. Meidän autopilottimme, vuosien jälkeen samalla tavalla käyttäytyen, on tottunut hyppimään yhdestä ärsykkeestä toiseen.
Hiljaisuus ei ole epämiellyttävää, ja sen ei pitäisi saada meitä hermostumaan. Nämä ovat vain uskomuksia, jotka yrittävät oikeuttaa jotain, mitä me emme halua kokea. Mitä me sitten oikein pelkäämme?
Meidän mielemme kuitenkin tarvitsee hiljaisuutta. Vain hiljaisuudessa meidän hermosolumme voivat kasvaa tehokkaasti. Lisäksi meidän mielemme ja kehomme rentoutuu ja voimme vapautua huolista, jotka ovat useimmiten melun aiheuttamien kasaantuneiden ongelmien ja jännitysten aiheuttamia. Kun ympärillämme on melua, emme kuule omia ajatuksiamme; ja jos näin tapahtuu, meidän mielemme ei yksinkertaisesti ole kovinkaan selvä.
Melu ja levottomuus vievät meitä pois meiltä itseltämme
Meille on kerrottu, että ”melu ja levottomuus vievät meitä pois meiltä itseltämme.” Kuka meistä omistaa aikaa itsellemme, tunteaksemme itsemme? Kuinka moni meistä omistaa muutaman minuutin päivästä meditoinnille tai hiljaiselle rukoukselle rauhoittaaksemme ja rentouttaaksemme mieltämme? Kuinka moni meistä yrittää käsitellä tunteita, joita me tavallisesti pyrimme välttämään? Kuinka moni meistä yrittää käsitellä niitä vahingollisia ja petollisia ajatuksia, jotka ovat niin tunkeilevia ja saavat aikaan epämukavuutta? Tämä on melko monimutkainen tilanne. On niin monia kiireisiä asioita hoidettavana, ja itsellemme omistettua aikaa voidaan aina lykätä eteenpäin…
Hiljaisuudessa oleminen on niin paljon enemmän kuin pelkästään meditoinnin harjoittamista tai mielemme tyhjentämistä. Tämä on täysin harhaanjohtava käsitys. Hiljaa olemisen ajatus tarkoittaa sitä, ettemme elä enää autopilotilla, ja alkaisimme nauttia jokaisesta hetkestä enemmän. Meidän ei ole tarve tehdä mitään erityistä. Pelkästään hyvän aterian nauttiminen, sen makujen arvostaminen, ja lintujen kuunteleminen kävellessämme riittää.
Elämmekö me, vai olemmeko me vain olemassa?
Jatkuvasti melun ympäröimänä eläminen ei ole oikeaa elämistä, se on pelkästään olemassa olemista. Ja mitä varten me oikein olemme olemassa? Tehdäksemme vain mitä meidän on tarve tehdä, ilman, että me edes nautimme siitä? Emme pidä tarpeeksi huolta itsestämme. Emmekä pidä itseämme niin tärkeinä kuin meidän pitäisi. Olemme tavallisesti vain motiivien ja perusteluiden johdattelemia, sekä syiden, jotka eivät edes ole meidän. Kaikki tämä tulee ulkopuoleltamme.
”Joidenkin mielestä hiljaisuus on sietämätöntä, sillä heillä on liikaa melua sisällään.”
-Robert Fripp-
Älkäämme karatko hiljaisuudelta. Miksi emme sulkisi televisiota, ja avaisi sen sijaan kirjaa? Miksi emme harrastaisi liikuntaa puistossa, ilman musiikkia? Päivittäisessä elämässämme me olemme jatkuvan melun ympäröimiä. Miksi jatkamme olemista melun armoilla, kun me voisimme viimeinkin olla itsemme kanssa? Pelkäämmekö olla yhteydessä itseemme ja ympärillämme olevaan maailmaan? Mitä me oikein yritämme paeta?