Kypsä rakkaus on tasapainoa itsehallinnon ja sitoumuksen välillä
Kasvaessamme suurin osa uskomuksistamme muuttuu. Näin käy myös käsityksellemme rakkaudesta. Kasvaminen merkitsee rakkauden näkemistä toisella, syvemmällä ja usein yksinkertaisemmalla tavalla. Kypsä rakkaus vastaa voimakasta tarvetta, joka vaatii pitkää, tyydyttävää kasvua.
Jokaisella on omat ajatuksensa rakkaudesta ja siitä mikä on tärkeää suhteessa. Ennakkokäsityksillä ja henkilökohtaisilla uskomuksilla on keskeinen rooli rakkauden kokemisessa.
On olemassa kahdenlaista rakkautta: kypsä rakkaus, jota kuvataan rakastavaksi ystävyydeksi, joka sisältää kiintymystä, luottamusta, kunnioitusta, uskollisuutta ja intiimiä tietoja toisesta. Ja sitten on intohimoinen tai lapsenomainen rakkaus, joka on villi, sekoitus tunteita kuten arkuutta, seksuaalisuutta, iloa, kipua, ahdistusta ja mustasukkaisuutta. Tutkimukset osoittavat, että tämäntyyppinen rakkaus rajoittuu 6 ja 30 kuukauden välille, ja sitä voi esiintyä aika ajoin myös uudelleen.
Aika opettaa meitä näkemään sydämellämme ja arvostamaan aitoutta. Kokemuksemme johdattelevat meitä kohti kypsää rakkautta, mikä tekee meistä vapaampia kokemaan tunteitamme ja tunnistamaan toisen henkilön syvät tunteet. Näin voimme nähdä omien silmiemme lisäksi myös toisen silmillä.
Kypsä rakkaus
Kypsän rakkauden peruskäsite on itsehallinto. Voi olla ristiriitaista puhua kahdesta sielusta ja itsehallinnosta samanaikaisesti, mutta totuus on, että itsehallinto ja itsetunto ovat erottamattomia. Itsenäiset ihmiset ymmärtävät, että toiset eivät ole täällä pelkästään tyydyttääkseen heidän tarpeitaan. He tietävät, että vaikka kahden ihmisen välillä olisi paljon ymmärrystä ja rakkautta, jokainen on viime kädessä vastuussa itsestään ja omasta onnellisuudestaan.
Kun kypsymme, alamme arvostaa kokemuksiamme enemmän ja hyväksyä ihmisten hyveet ja puutteet. Kypsässä rakkaudessa opimme arvostamaan ihmisen todellista olemusta. Itsekäs ja lapsellinen rakkaus puolestaan pyrkii satuttamaan tai vääntämään toisen henkilön kanssa.
Kypsyys on kykyä hallita epävarmuutta.
Rakkaus tyydyttää tarpeen olla haluttu ja arvostettu. Jos rakkaus on erityistä aktivointia, rakastetuksi tuleminen on varsinainen palkkio. Me valitsemme kumppanimme sen mukaan, miten hyvin pystymme kommunikoimaan toisen ihmisen ominaisuuksien kanssa ja kuinka paljon he arvostavat meitä.
Rakastaminen ja rakastetuksi tuleminen eivät ole ainoita kypsän parisuhteen iloja. Kypsä parisuhde pitää sisällään myös tyytyväisyyttä toisen tarjoamasta suojasta, avusta ja ohjauksesta. Lisäksi, turvallisuuden ja luottamuksen tunteet ovat oleellinen osa kypsää parisuhdetta.
Miksi elämme elämäämme kumppaneina?
Viimeisen vuosikymmenen aikana rakkauden mittapuun on katsottu alkavan murrosikäisestä ja jatkuvan aina kypsään aikuisikään asti, jossa tyypillisen kehityprosessin on katsottu tapahtuvan. Tässä mittakaavassa siirrymme kypsyyteen, sitoutumme syvämmälle elämän tärkeisiin aspekteihin, kuten rakkauteen, ja irrotamme itsemme aikaisemmista vaikutteista.
Tässä vaiheessa olemme valmistelleet itsemme sitoutumaan läheiseen suhteeseen toisen henkilön kanssa, virallistamalla suhteen, elämällä yhdessä ja lopulta purjehtivan avioliiton satamaan. Etsimme kumppania tarpeestamme tavoitella turvallista, itsevarmaa, vanhemmistamme irroittautunutta elämää, jossa suurin tavoitteemme on rakastaa ja tulla rakastetuksi.
Useimmat suhdeongelmat tulevat joustamattomista vaatimuksista suhteessa, joka kulkee kaukana perustellusta kypsyydestä ja objektiivisuudesta. Nämä vääristyneet ajatukset intohimoisesta tai lapsellisesta rakkaudesta voivat olla vaarallisia jopa niille pariskunnille, jotka sopivat toisilleen mainiosti.
Lyhyesti sanottuna kypsä rakkaus kasvaa yhteisten kokemusten kautta, huolimatta sisäisistä konflikteista ja uhista, joita matkan varrella voi ilmetä. Tämän tyyppisen rakkauden todellinen viisaus löytyy omasta kehityksestä huolimatta tunnepitoisuuksiin liittyvistä haavoista ja arvista.