Kuinka päästä eroon pakko-oireista?
Me kaikki tunnemme henkilöitä, jotka ajattelevat liian paljon jotakin asiaa. He vievät tämän asian siihen pisteeseen, että heillä voi olla pakko-oireidensa takia ongelmia jokapäiväisessä elämässään. Pakko-oireisilla henkilöillä tarkoitamme ihmisiä, jotka ajattelevat alituisesti jotakin tiettyä asiaa. Sen seurauksena he ovat levottomia, hyvin huolissaan ja stressaantuneita. Jos tämä on henkilölle tavanomaista, hän saattaa kärsiä pakko-oireista.
Perehdymme seuraavaksi siihen, mistä pakko-oireet aiheutuvat ja mikä saa pakko-oireiset henkilöt joutumaan tällaisiin kierteisiin. Tutustumme myös viimeisimpiin aiheesta tehtyihin teorioihin ja siihen, kuinka pakko-oireista voi päästä eroon.
Mistä pakko-oireet johtuvat?
Ahdistuneisuushäiriöistä tehdyt kognitiiviset teoriat kertovat, että kyseessä on puute tiedonkäsittelyssä. Se on yksi tärkeimmistä pakko-oireiden aiheuttajista, sekä tekijä, joka pitää yllä tämän tyyppisiä häiriöitä (Beck, Emery ja Greenberg, 1985). Vaikka näin onkin asian laita, kiinnostus on vasta heräämässä pakko-oireista kärsivien ihmisten kognitiivisiin piirteisiin. Pakko-oireisten henkilöiden kyvystä käsitellä tunneperäistä tietoa on tehty joitakin tutkimuksia.
Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että pakko-oireisilla henkilöillä on vaikeuksia tehtävissä, joissa on kyse vääristymien arvioinnista. Sama koskee kognitiivisia vääristymiä (Steketee, Frost, Rhéaume ja Wilhelm, 2001). Keskeisiä tunteita koskevan tiedon käsittelystä tehdyt tutkimukset osoittavat jotakin. Pakko-oireiset henkilöt saattavat olla poikkeuksellisen herkkiä ärsykkeille, jotka liittyvät heidän pelkoihinsa.
Pakko-oireiset henkilöt joutuvat haitalliseen kierteeseen, kun heidän tunnereaktionsa ovat samanlaisia kuin niiden henkilöiden, jotka kohtaavat todellisen ärsykkeen. Tämä tapahtuu silloin, kun nämä reaktiot tulevat heidän pelkojaan koskevien ajatustensa seurauksena. Pakkomielteet määritellään toistuvina ja pakonomaisina ajatuksina, mielikuvina ja impulsseina. Niitä pidetään yhtäältä pakonomaisina ja liioiteltuina. Ne aiheuttavat pakko-oireista kärsiville henkilöille merkittävää ahdistusta ja piinaa.
Näitä pakkomielteisiä ajatuksia, impulsseja tai mielikuvia ei voi pitää vain todellisen elämän ongelmien liiallisena murehtimisena. Asiaan liittyy paljon muutakin. Pakko-oireista kärsivät henkilöt yrittävät olla välittämättä näistä tunteista, impulsseista tai mielikuvista, tai he saattavat yrittää vähätellä niitä muiden ajatusten tai toimien avulla.
Näiden toimien tai käyttäytymismallien tavoite on estää tai vähentää kielteiseen tapahtumaan liittyvää epämukavuuden tunnetta. Nämä käyttäytymismallit tai mentaaliset toiminnot eivät ehkä liity realistisesti siihen, mitä niillä on tarkoitus lieventää. Toisaalta ne saattavat olla selvästi liioiteltuja.
Intohimo on myönteinen pakkomielle. Pakkomielle on sen sijaan kielteinen intohimo.
Pakko-oireet, 2000-luvun huolenaihe
Yhdysvaltalainen psykiatrian yhdistys (American Psychiatric Association, APA) on liittänyt pakko-oireisen häiriön mukaan kehittämänsä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden luokittelujärjestelmään (DSM). Tämä johtuu siitä, että pakko-oireet aiheuttavat monenlaisia haittoja. Tämä johtuu myös niiden suuresta esiintyvyydestä väestön joukossa viime aikoina.
Pakko-oireista kärsivät henkilöt ovat sairautensa vankeja. He toistavat äärimmäisissä tapauksissa useiden tuntien ajan jotakin tiettyä toimintoa ilman, että he kykenevät hillitsemään sitä mitä he tekevät pakonomaisesti. Näillä henkilöillä on myös suurempi taipumus depressioon tai muihin psykiatrisiin vaivoihin. Nämä saattavat olla esimerkiksi hypokondrioita tai fobioita eli arkikielellä sanottuna luulosairauksia tai erilaisia pelkotiloja. Tämä on pakko-oireisen häiriön välitön seuraus.
Asiantuntijoiden mukaan pakko-oireiset häiriöt voidaan luokitella useisiin eri kategorioihin. Seuraavat ovat niistä tärkeimmät:
- Puhtaus tai pakonomainen hygienian tarve.
- Tarkistelu – epävarmuus ja jokapäiväisiin askareisiin liittyvä jatkuva tarkistelu.
- Järjestys – symmetrian ja tarkkuuden pakonomainen vaaliminen.
On kuitenkin olemassa useita muunkin tyyppisiä pakko-oireita. Jotkut tyypillisimmistä pakko-oireista ovat riippuvuudet sosiaalisista verkostoista. Niiden merkityksen kasvu on tehnyt niistä eräänlaisen pakko-oireen. Ihmisille on niiden osalta kehittynyt samanlaisia pakkomielteitä, joita esiintyy perinteisissä pakko-oireissa.
Jos tarkastelemme pakko-oireita rakkaussuhteissa, niissä toistuvat samat ajatteluun, toimintaan ja havaintoihin liittyvät oireet. Niiden eroavuutena on se, että niissä pakkomielteinen henkilö haluaa kontrolloida toista henkilöä jonkin esineen tai asian sijaan. Joissakin tapauksissa kontrolloimattomasta toiveesta olla jonkun henkilön kanssa tulee voimakas pakkomielle. Se on niin voimakas, että sekoitamme sen viime kädessä rakkauteen.
Tämän kaltainen pakkomielle saa sinut toimimaan pakkomielteen omaisesti saadaksesi sen, mitä haluat. Kyseessä on siis pakonomainen halu olla kyseisen henkilön kanssa. Paradoksaalisesti käy niin, että tämän kaltainen pakonomainen kiintymys ajaa rakastetun henkilön tiehensä.
Kuinka pakko-oireista voi päästä eroon
“Pakko-oire ilmaisee tyytymättömyyttä ihmissuhteessa olevaan rakkauden määrään. Toinen parisuhteen osapuolista ei ole koskaan tyytyväinen suhteeseensa. Hän ei voi kuitenkaan tehdä mitään ilman kumppaniaan. Hän ilmaisee voimakasta riippuvuutta kumppanistaan.”
-Walter Riso-
Hoito pakko-oireiden poistamiseksi perustuu siihen, että muokataan paikkansapitämättömiä uskomuksia, joita pakko-oireisella henkilöllä on pelkoihinsa nähden. Tarkoituksena on rajoittaa ahdistusta, jonka pakko-oireisen henkilön ajatukset aiheuttavat.
Tämän kaltaisen hoidon tarkoituksena on myös kitkeä pakkomielteet. Ne liittyvät vastuuta koskevien uskomusten ylläpitämiseen (Salkovskis, Richards ja Forrester, 2000). Kognitiot ja havainnot sävyttävät toimintoja ja vaikuttavat syvästi pakko-oireisen henkilön käytökseen.
Käyttäytymisen muuttamisen tärkein tavoite on kannustaa erityisten käyttäytymiseen liittyvien kuvioiden kehittymistä pakko-oireisessa henkilössä. Niiden on määrä saada aikaan muutoksia siinä, miten potilas näkee itsensä ja hänen ympärillään olevan maailman. Tämän vuoksi on tarpeen korostaa mentaalisia prosesseja. Hoidossa on myös tarpeen tuoda esiin henkilön ajatuksiin ja käyttäytymiseen liittyvät pakko-oireet.
“Pakko-oireiset ajatukset ovat kuin polttopuuta, joka ruokkii suuttumuksen liekkiä. Voimme sammuttaa tämän liekin vain ajattelemalla asioita toisesta näkökulmasta.”
-Daniel Goleman-
Lähteet
Beck, A.T., Emery, G. & Greenberg, R.L. (1985). Anxiety Disorders and Phobias: A Cognitive Perspective. Básico, New York.
Casado, Martín, Y. (2008). Emotional Processing in People with Obsessive-Compulsive Symptomology.
Salkovskis, P.M., Wroe, A.L., Gledhill, A., Morrison, N., Forrester, E., Richards, C. & Thorpe, S. (2000). Responsibility Attitudes and Interpretations are Characteristic of Obsessive-Compulsive Disorder. Study on Behavior and Therapy, 38 (4), 347–372.
Steketee, G., Frost, R. O., Rhéaume, J. & Wilhelm, S. (2001). Theory and Practice of Cognitive Therapy for Obsessive-Compulsive Disorder. Obsessive Disorders.
Vallejo Pareja, M. Á. (2001). Effective Psychological Treatments for Obsessive-Compulsive Disorder. Psicothema, 13(3).