Kohlbergin teoria moraalisesta kehityksestä
Olemme kaikki kehittäneet omaa siirtymätöntä moraaliamme. Meillä on arvoja, jotka eivät vain erota ”hyvää” ”pahasta” abstraktissa maailmassa, vaan ne vaikuttavat myöskin käyttäytymiseemme, havaintoihimme ja ajatuksiimme. Voisimme jopa sanoa, että joskus moraalit ovat niin sisäistettyjä, että ne voivat vaikuttaa tunteisiimme. Yksi tärkeimmistä ja vaikuttavimmista malleista, joka yrittää selittää moraalisuuden kehitystä, on Kohlbergin teoria moraalisesta kehityksestä.
Toisaalta, meillä kaikilla on oma moraalinen kompassimme. Siksi universaalin moraalisen kompassin vahvistaminen on aina ollut vaikeaa. Tämä askarruttaa monia filosofeja ja ajattelijoita. Tästä on olemassa monia näkökulmia. Kantilainen moraalisuuden näkökulma perustuu ryhmän hyötyyn. On myös olemassa utilitaristinen perspektiivi, joka on yksilöllisen hyvinvoinnin inspiroima.
Psykologi Lawrence Kohlberg halusi ottaa etäisyyttä moraalisuuden sisällöstä ja tutkia sen kehitystä. Hän ei välittänyt siitä mikä oli oikein tai väärin. Hän välitti vain siitä, kuinka ihmiset saavuttivat tuon ajatuksen oikeasta ja väärästä. Monien haastatteluiden ja tutkimusten mukaan hän huomasi, että lasten moraalisuus kehittyy heidän kasvaessaan. Aivan kuin tapahtuu myös muidenkin taitojen kanssa, kuten kielen tai logiikan kanssa.
Kohlbergin teoria moraalisesta kehityksestä sisältää kolme tasoa: pre-konventionaalinen, konventionaalinen ja post-konventionaalinen. Jokainen näistä tasoista jaetaan kahteen vaiheeseen. On tärkeää ymmärtää, että me kaikki emme käy läpi näitä vaiheita. Emmekä myöskään kaikki saavuta kehityksen viimeistä tasoa. Seuraavaksi selitämme jokaisen vaiheen yksityiskohtaisemmin.
Kohlbergin teoria moraalisesta kehityksestä
Rangaistukseen ja tottelevaisuuteen keskittynyt
Tämä teoriavaihe on osa pre-konventionaalista tasoa. Tässä voimme huomata, että henkilö delegoi kaiken moraalisen vastuun auktoriteetille. Auktoriteetin asettamat rankaisut tai palkinnot osoittavat kriteerin siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Esimerkiksi lapsi saattaa ajatella, että läksyjen tekemättä jättäminen on paha asia vain siksi, että hänen vanhempansa rankaisevat häntä.
Tällainen ajattelu haittaa kykyä hyväksyä moraalisten dilemmojen olemassaoloa. Dilemmat ovat lausuntoja, joilla ei ole moraalisesti selvää vastausta. Tämä johtuu siitä, että auktoriteetin näkökulmat formuloivat kaikkea, ja henkilö oikeuttaa sen. Tämä on moraalisen kehityksen yksinkertaisin taso. Se ei tarkastele käyttäytymisen intressien tai aikomusten eroja. Ainoa relevantti tekijä tässä vaiheessa on seuraus: palkitseminen tai rankaisu.
Individualismiin tai hedonismiin keskittynyt
Uusi ajatus tulee esiin tässä Kohlbergin teorian toisessa vaiheessa. Tämä on ajatus siitä, että intressit vaihtelevat yksilöiden välillä. Vaikka kriteerit päättää onko jokin oikein vai väärin riippuvat edelleen toiminnan seurauksista, ne eivät ole enää muiden merkkaamia. Nyt yksilö ajattelee, että kaikki mikä on hänelle hyödyksi, on oikein. Tässä mielessä kaikki mikä merkitsee menetystä tai epämukavuutta, on väärin.
Kohlbergin moraalisen kehityksen teorian tämän vaiheen egoistisesta näkökulmasta huolimatta, yksilö ajattelee silloin tällöin, että muiden tarpeiden tyydyttäminen on ok. Mutta tätä tapahtuu vain, kun mukana on pragmaattista vastavuoroisuutta tai takuuta. Tämä tarkoittaa ajatusta siitä, että jos henkilö tekee jotain toisen puolesta, tuon henkilön on tehtävä jotain vastapalveluksena. Tämä vaihe on hieman monimutkaisempi kuin tuo aikaisempi vaihe, sillä yksilö ei enää delegoi moraalisuuden rakennetta auktoriteetille. Järkeily on kuitenkin edelleen yksinkertaista ja itsekästä.
Ihmissuhteisiin keskittynyt
Moraalisen kehityksen konventionaalinen vaihe alkaa tässä. Tässä yksilön on hylättävä luonteenomainen itsekkyys, sillä hänellä alkaa olemaan monimutkaisempia suhteita. Tässä tärkeä vaihe on, että henkilö hyväksytään johonkin ryhmään. Moraalisuus puolestaan on keskittynyt tämän aspektin ympärille.
Tässä vaiheessa yksilölle on oikein olla sen ohjaama, mikä miellyttää tai auttaa muita. Tässä tärkeys löytyy käyttäytymisen hyvistä aikomuksista, ja mihin asti ne ovat muiden hyväksymiä. Moraalisuuden määritelmä perustuu ”hyvään henkilöön”, joka tarkoittaa uskollisuutta, kunnioitusta, yhteistyötä ja ystävällisyyttä.
On olemassa eräs mielenkiintoinen testi, joka havaitsee, jos lapset ovat saavuttaneet tämän vaiheen. Tämä testi koostuu kahden videon katsomisesta.
- Yksi video esittää lapsen tekemän jäynän toista kohtaan (lapsi suorittaa pienen, mutta tahallisen väärinteon).
- Toisessa videossa eri lapsi aiheuttaa suurempaa vahinkoa, mutta vahingossa (hän esimerkiksi tahrii vaatteensa tai rikkoo lasin).
Lapset, jotka ovat jo sisäistäneet aikomukset moduloivana muuttujana moraalisessa arvostelukyvyssään sanovat, että tahallaan vahingon aiheuttanut lapsi toimi huonommin, vaikka vahinko ei olekaan niin merkittävä. Kun taas lapset, jotka ovat Kohlbergin moraalisen kehityksen teorian varhaisemmassa vaiheessa sanovat, että suuremman vahingon aiheuttanut lapsi on pahempi, vaikka se oli tahatonta.
Auktoriteettiin ja sosiaalisen järjestyksen ylläpitämiseen keskittynyt
Tässä yksilö lakkaa näkemästä ryhmään perustuvan moraalisuuden. Sen sijaan yksilö alkaa näkemään sen yhteiskunnan perustamana. Hänellä ei ole enää väliä mikä miellyttää ryhmää tai häntä ympäröiviä ihmisiä. Hyvän ja pahan kriteerit perustuvat siihen, auttaako tietynlainen käyttäytyminen ylläpitämään sosiaalista järjestystä, vai haittaako se sitä. Tämän vaiheen tärkeä asia on yhteiskunnan vakaus ja se, ettei yhteiskunnan sisällä ole kaaosta.
Tästä voimme löytää yksilön, jolla on syvällistä kunnioitusta lakeja ja auktoriteettia kohtaan. Laista tulee tärkeitä, sillä ne rajoittavat yksilön vapautta suosiakseen yhteiskunnallista järjestystä tai yleistä hyvinvointia. Tässä moraalisuus ylittää henkilökohtaiset siteet, ja sillä on tekemistä nykyisen lainsäädännön kanssa. He eivät voi olla seuraamatta näitä lakeja, ylläpitääkseen yhteiskunnallista järjestystä.
Yhteiskunnalliseen sopimukseen keskittynyt
Tässä vaiheessa astumme sisään viimeiseen moraalisen kehityksen tasoon. Tämä on vaihe, jonka harvat yksilöt saavuttavat elämän aikana. Tässä moraalisuus aletaan ymmärtää joustavana ja muuttuvana asiana. Hyvä tai paha on olemassa, sillä yhteiskunta on luonut sopimuksen, joka on vahvistanut moraalista kriteeriä.
Tässä vaiheessa olevat ihmiset ymmärtävät lakien takana piilevän järkeilyn ja siihen perustuen he joko kritisoivat tai puolustavat sitä. Tämän lisäksi he ymmärtävät, että lait eivät ole ikuisia ja että ne voivat kehittyä. Tässä vaiheessa oleville ihmisille tai lapsille moraalisuus merkitsee vapaaehtoista osallistumista hyväksytyssä sosiaalisessa järjestelmässä. Kaikille olisi parempi olla yhteiskunnallinen sopimus.
Universaaleihin eettisiin periaatteisiin keskittynyt
Kohlberin teorian viimeinen vaihe on kaikkein monimutkaisin vaihe tässä kehityksen prosessissa. Tässä yksilö luo hänen omat eettiset periaatteensa. Nämä ovat kattavia, rationaalisia ja universaalisti soveltuvia. Nämä periaatteet ovat abstrakteja moraalisia käsitteitä, joita on vaikea selittää, ja ne ylittävät olemassaolevat lait. Tässä henkilö rakentaa oman moraalisuutensa sen mukaan kuinka hän uskoo että yhteiskunnan olisi oltava olemassa, eikä niin kuin yhteiskunta määrää.
Tämän vaiheen tärkeä osa on sen universaali soveltuvuus. Tässä yksilö soveltaa samoja kriteerejä muille, joita hän soveltaa itselleen. Hän kohtelee muita niin kuin hän haluaisi muiden kohtelevan häntä… tai hän ainakin pyrkii tähän. Jos tämä ei tapahdu, olisi kyse yksinkertaisemmasta vaiheesta, joka olisi samanlainen individualismin vaiheen kanssa.
Nyt tiedämme kuinka ihmisten moraalisuus kehittyy Kohlbergin moraalisen kehityksen teorian mukaan. Meillä on nyt tilaisuus suorittaa henkilökohtaista pohdiskelua. Mistä moraalisen kehityksen vaiheesta löydät itsesi?