Kiitos isälle kaikesta!

· 26.12.2017

Isä on ihmeellinen sana. Hän on se, joka odottaa hermoillen sairaalassa, joka ottaa äidin kädestä kiinni synnytyksen aikana ja kuullessaan lapsen ensimmäisen itkun, täyttyy samanaikaisesti voimalla ja haavoittuvuudella. Yhteiskunta teki isästä suuren poissaolijan: miehet tekivät työtä, kun taas naiset pitivät huolta kodista ja lapsista. Kiitos isälle heidän osallisuudestaan jäi usein puuttumaan.

Hän oli vastuussa sekä rankaisemisesta että palkitsemisesta. Monet sukupolvet kasvatettiin näin. Tuimat isät, tietoisina vastuustaan, katselivat lapsiaan matkan päästä. He olivat tarinoiden sepittäjiä ja kertojia, perheensä suojelijoita ja unelmien säilyttäjiä.

Isät eivät useinkaan saaneet kiitosta ponnisteluistaan, sillä kaikkia noita tekoja odotettiin heiltä. He eivät sen lisäksi olleet kovin eteviä tunteidensa ilmaisemisessa. He halusivat sanoa niin paljon, mutta pitivät sanat omana tietonaan pelätessään, ettei se ollut heidän roolinsa mukaista. Suurimmalle osalle lapsista isä on kuitenkin ollut heidän ensimmäinen sankarinsa. Hän oli ensimmäinen, jota he todella ihailivat. Hän oli viimeinen, ketä he vielä ihailivat ennen aikuisuuteen astumistaan. Silloin he viimeinkin ymmärsivät, kuinka paljon isä oli nähnyt vaivaa heidän turvallisuutensa eteen.

Isä on yksinkertaisesti jotain, mitä rahalla ei voi saada. Usein hän on hiljaa, ja usein hänet hiljennetään. Näiden taiteilija Snezhana Soosh’n luomien kuvien avulla kunnioitamme kaikkia maailman isiä, jotka todellakin ansaitsevat tuon kunnianimen. Tämä taiteilija tuntee isän ja lasten välisen kiintymyssuhteen voiman, ja koska sitä onkin usein hankala kuvata sanojen avulla, hän on tässä valinnut tehdä sen kuvien välityksellä. Hän on luonut sarjan vesivärimaalauksia, jotka kuvastavat hänen isänsä kanssa viettämiään hetkiä niihin kuuluvine tunteineen.

”Kun teen jotain väärin, sinä autat minua; kun epäilen, sinä ohjaat minua; ja kun kutsun sinua, olet vierelläni. Kiitos isälle!”

Kiitos isälle läsnäolosta

Tytön hiuksia letittävä isä

Hiusten laittaminen ei ole hänen juttunsa. Poninhäntien laittamisesta tulee katastrofi, ja mikä tahansa hiustyyli näyttää sotkulta. Hän on kuitenkin lastensa suurin ihailija, joka näkee lapsissaan voiman maailman valloittamiseen. Joskus lapset kuitenkin kokevat surua ja avuttomuutta, eivätkä he kykene näkemään tuota voimaa itsessään. Isä olisi valmis antamaan lapsille omat silmänsä, jotta he jälleen voisivat nähdä tuon voiman itsessään. Hän täyttyy ihmetyksellä katsellessaan noita pieniä enkeleitä edessään.

Kiitos isälle unelmien vaalimisesta

”Minulla on lapsuusmuistoja, joissa sinä näytit aivan jättiläiseltä. Nyt, aikuisena, sinä näytät vielä suuremmalta elämässäni.”

Isän työpöydän luona

Kiitos isälle yhteisistä leikeistä

Isällä on ehkä kaikista kiireisin aikataulu, mutta mitä hän kaikkein eniten haluaa, on leikkiä lastensa kanssa. Saattaa olla, että hänellä on varaa tuolle ylellisyydelle vain muutaman kerran päivän, tai kenties viikon aikana, mutta salliessaan sen itselleen hän on täysillä mukana. Nuo ovat aikoja, jolloin hän voi vapaasti olla oma itsensä, ja olla aivan niin hupsu kuin haluaa nähdäkseen ilon lastensa kasvoilla. Lapsen onni täyttää hänet syvemmin kuin sadat ja jälleen sadat saavutukset, joita hän voi työssään kokea.

Isä on paras leikkikaveri, jonka lapsi voisi kuvitella olevan olemassa, koska kukaan ei koskaan voisi antaa hänelle yhtä paljon huomiota kuin hänen isänsä. Hän voi luoda täysin uuden todellisuuden lapselleen siitä rakkaudesta, joka täyttää hänen sydämensä.Yhteisen leikin aika

Kiitos isälle kaikesta

Isä saattaa olla yhtä jäykkä kuin mäntypuu. Hänellä saattaa olla sellainen koordinaatiokyky kuin hän olisi aina päästään pyörällä. Mutta silloin kun hän on lastensa kanssa, hän on valmiina mihin tahansa. Leikkihuoneeseen astuessaan isä jättää terveen maalaisjärjen sen ulkopuolelle.

Hyvä isä on lahja, josta et voi koskaan olla tarpeeksi kiitollinen. Hyvä isä antaa kaikkensa. Kaikki, mitä hän pyytää vastineeksi, on hänen lastensa onni ja heidän uskalluksensa kohdata elämä täydellä höyryllä. Hänen panostustaan, joka usein tapahtuu matkan päästä – paljon pidemmän matkan päästä kuin toivoisimme – ei useinkaan tunnisteta kuin vasta vuosien päästä, kun lapset ovat kasvaneet jo aikuisiksi.

Isät eivät ole täydellisiä, mutta he ovat lihaa ja verta. Monet heistä ovat melko jääräpäisiä, ja heidän mieltään voi olla vaikea muuttaa. Syvällä sisimmässään he eivät kuitenkaan koskaan halua meidän epäonnistuvan, seurasimmepa heidän neuvojaan tai emme. Vastoin yleistä inhimillistä taipumusta, he eivät ole ensimmäisinä sanomassa ”minähän sanoin…”. Päinvastoin, he ovat ensimmäisinä meitä nostamassa, sillä he näkevät meissä kultaa, joka useimmilta jää huomaamatta.

Isä ei ehkä useinkaan pue sanoiksi, kuinka ylpeä hän on lapsistaan. Itse asiassa hänen lapsensa ovat yleensä viimeisiä, jotka sen häneltä kuulevat. Tämä este ei kuitenkaan saa häntä olemaan tuntematta ylpeyttä jokaisesta askeleesta, jonka hänen lapsensa ottaa. Se ei myöskään ole esteenä sille, etteikö hän iloitsisi jokaisesta saavutuksesta – niinkuin isä vain voi.