Kaunis elämä - elokuva vaikeuksien yli pääsemisestä

Kirjoittanut ja tarkastanut elokuvakriitikko Leah Padalino.

Viimeisin päivitys: 29 lokakuuta, 2022

Kaunis elämä on maailmanlaajuisesti ehkä kaikkein tunnetuin ja ylistetyin italialainen elokuva. Elokuvan käsikirjoitus, ääniraita ja näyttelijöiden tulkinnat tekevät elokuvasta unohtumattoman, joka saa meidät nauramaan ja itkemään, ja välittämään lukuisia eri tunteita. Lyhyesti, tämä täynnä viestejä oleva vuoden 1997 elokuva on elokuvamaailman taideteos, jonka ohjaajana ja myöskin päänäyttelijänä toimii Roberto Benigni.

Tämä elokuva on Rubino Romeo Salmonin kirjan Alla fine ho sconfitto Hitler (”Lopussa minä päihitän Hitlerin”) inspiroima. Rubino Romeo Salmoni oli Auschwitzin keskitysleirin selviytyjä, joka kertoo kirjassa omasta kokemuksestaan keskitysleirillä. Elokuva kertoo italialaisjuutalaisen Guido Oreficen tarinan, joka muuttaa Arezzoon työskennelläkseen setänsä hotellissa. Siellä hän kohtaa Doran, varakkaasta perheestä kotoisin olevan opettajan, jonka perhe on läheinen fasistisen hallinnon kanssa. Guido tekee kaikkensa voittaakseen Doran puolelleen. Hän ilmestyy Doralle aina odottamattomasti ja yrittää yllättää hänet kaikin mahdollisin keinoin.

Lopulta hän onnistuu saamaan Doran itselleen, ja he saavat myöhemmin yhdessä pojan, Giosuen. Elämä vaikuttaa olevan Guidon puolella. Mutta toinen maailmansota saa hänen elämänsä kääntymään päälaelleen, ja lopulta hän päätyy keskitysleirille.

Kaunis elämä vie meidät fasismiin hukuttautuneeseen Italiaan sekä keskitysleirien kauheuksiin. Mutta elokuva tekee tämän eri tavalla mitä niin monet muut. Se esittää juonen eräänlaisena tarinana, jolla on niin katkeransuloinen loppu.

Kaunis elämä, koomisesta traagiseksi

Kaunis elämä  alkaa iloisella, humoristisella ja hauskalla sävyllä. Johtuen elokuvan ensimmäisistä kohtauksista, katsojan on vaikea arvata katsovansa draamaa, vaikka voimme nähdä fasismin nousun Italiassa heti elokuvan alusta.

Kauniin elämän komedia on pienissä yksityiskohdissa, pienissä hetkissä jotka johtavat komediaan. Mutta mielenkiintoista on se, kuinka epämiellyttävät ja aavemaiset tilanteet saavat meidät hymyilemään. 

Manifesto della razza (Rotujen manifesti) julkaistiin vuonna 1938 silloin vallitsevan fasistisen ideologian mukana.  Se oli italialaisten tiedemiesten allekirjoittama teksti, joka tuki eri ihmisrotujen olemassaoloa. Rodut jaettiin alempiarvoisiin ja ylempiarvoisiin rotuihin, jossa arjalaiset olivat tietenkin se ylin rotu. Puhdas italialainen rotu. Näitä ideoita, yhdessä fasististen rotuerottelulakien kanssa, opetettiin lapsille koulussa, jotta lapset alkaisivat välttämään juutalaisia, jotta heidän ”puhtautensa” ei saastuisi. 

Onko mahdollista, että juutalainen voi vitsailla näistä rotuerottelulaeista? Onko mahdollista, että juutalainen voi purkaa koko fasistisen teorian osiin lasten edessä? Kyllä, se on mahdollista, ainakin elokuvassa Kaunis elämä.

Rasistisen ideologian purkaminen

Guido esittää olevansa ministeriön tarkastaja, joka on tullut kouluun puhumaan Rotujen manifestista. Hän itse asiassa haluaa saada Doran huomion, mutta tämä kohtaus osoittaa, että me kaikki olemme loppujen lopuksi samanlaisia.

Guido sanoo, että hänen napansa on autenttinen italialainen napa, samoin hänen korvansa, jne. Kun lapset näkevät tämän, he alkavat matkimaan häntä ja nauramaan. Guido onnistuu purkamaan Rotujen manifestin mainitsemat erot eri roduissa, sillä hänhän on juutalainen, mutta hänessä ei ole mitään mikä erottaisi hänet noista ”täysin puhtaista” arjalaisista italialaisista lapsista.

Tämä kohtaus tuo hymyn meidän kaikkien kasvoillemme. Mutta hymymme on katkeransuloinen, jos me pohdimme niiden sanojen todellista merkitystä, joista nämä ministeriön herrasmiehet puhuvat, siis eri ihmisroduista.

Guido pilkkaa kaikkia noita uskomuksia ja purkaa kaikki rasistiset ideologiat nokkelilla ja hauskoilla huomautuksilla. Hän on hahmo, johon me lankeamme heti alussa. Hänen huoleton, luova taistelu voittaa Dora puolelleen kiehtoo meitä. Mikään ei pysäytä häntä, ei edes fasismi.

Holokausti erottaa Guidon ja hänen perheensä. Guido lähetetään keskitysleirille hänen poikansa ja setänsä kanssa. Doran, joka on italialainen eikä juutalainen,  ei tarvitse mennä, mutta hän päättää lähteä vapaaehtoisesti yrittääkseen olla perheensä kanssa.

Tästä hetkestä lähtien elokuva saa radikaalin käännöksen, ja iloinen ja huoleton sävy alkaa muuttua kohtia tragediaa. Mutta Guido ei menetä hymyään hetkeksikään, hän yrittää jatkuvasti taistella oman sekä perheensä selviytymisen puolesta, ja näin hän yrittää keksiä tarinan pitääkseen Giosuen poissa kärsimyksestä.

Guidon kamppailu ja uhraus

Lause, uskomus tai idea voivat muuttaa henkilön elämän täysin. Se voi muuttaa sen miten me näemme elämän, ja se voi saada kaiken käymään järkeen. Ferruccio, Guidon ystävä, kertoo hänelle elokuvan alussa, että Schopenhauerin mukaan ”Tahdonvoimalla me voimme tehdä mitä vain.” Tämä lause jätti Guidoon ikuisen jäljen. Aluksi hän käytti tätä lausetta koomisesti, mutta ajan myötä siitä tuli hänen elämäntapansa.

Guidolla on tarkoitus, hän haluaa selviytyä, mutta ennen kaikkea hän haluaa poikansa selviytyvän. Hän yrittää suojella poikaansa niin, ettei hän koskaan menettäisi hymyään, niin, että hän olisi onnellinen jopa helvetissä, että hän taistelisi loppuun asti. Hän uhraa oman turvallisuutensa niin, ettei hänen poikansa tarvitse todistaa keskitysleirin kauheuksia. Hän tekee kaiken mahdollisen löytääkseen Doran ja lähettääkseen hänelle merkkejä siitä, että hän tietäisi heidän olevan elossa.

Guido on esimerkki vaikeuksia vastaan taistelemisesta ja niistä yli pääsemisestä. Käyttäen mielikuvitustaan ja tahtoaan, hän luo lapselleen valheellisen todellisuuden, jotta hän ei tietäisi mitä kaikkea he todellisuudessa kokevat. Hän saa lapsensa uskomaan että kaikki on vain peliä, että he ovat vapaita ja että he voisivat lähteä milloin haluavat. Mutta jos he jäävät ja kestävät, he voivat onnistua voittamaan tuhat pistettä, ja sitten he saisivat voitostaan palkinnon. Giosue on aina unelmoinut oikean panssarivaunun omistamisesta, joten Guido saa hänet uskomaan, että tämä on kilpailun palkinto, ja tällä tavalla Guido saa Giosuessa aikaan tahdon elää. 

Vaikeuksien hyväksyminen ja kohtaaminen

Guido ei tiedä selviytyvätkö he vai eivät. Hän ei tiedä kuinka kauan he joutuvat olemaan keskitysleirillä. Mutta hänen halunsa selviytyä on suurempi kuin mikään epävarmuus. Älä anna lapsesi nähdä sinun olevan tuhottu, surullinen tai elämänhaluton. Kaunis elämä  osoittaa meille, että onnellisuus on joskus meidän tapamme katsoa elämää, hyväksymällä ja kohtaamalla vaikeudet.

Suuresta keskitysleireillä tapahtuneesta kansanmurhasta huolimatta siellä oli myös selviytyjiä, jotka kohtasivat kidutuksen, nälän ja epäoikeudenmukaisuuden. Esimerkki tästä on Viktor Frankl, psykiatri joka keskitysleiriltä selviydyttyään julkaisi kirjan Ihmisyyden rajalla. Kirjassa hän puhuu kokemuksistaan ja lisää Nietzschen sitaatin, joka tiivistää tarkalleen Kauniin elämän juonen: ”Hän jolla on syy elää, voi kestää melkein mitä tahansa.”

Kaunis elämä  on esimerkki ylitse pääsemisestä. Se saa meidät näkemään kauhun kauneuden ja vapauden siellä missä sitä ei melkein ole, se saa meidät nauramaan ja itkemään… Guidolla on syy ja halua elää, ja hän onnistui luomaan tämän tunteen myös pojassaan. Tällä tavalla, elokuvan raakuudesta huolimatta, voisimme sanoa että hänen taistelunsa ja ponnistuksensa olivat sen arvoisia.