Kaksi vaihtoehtoista opetustapaa: Waldorf ja Montessori

Jos jokin on ominaista Waldorfin ja Montessorin opetustavoille niin se, että kumpikin niistä hylkii virallista opetusta sellaisena kuin sen tiedämme. Näin ollen nämä molemmat tavat tarjoavat vaihtoehtoja ahdasmielisille opetusmenetelmille ja -käytännöille.

Ymmärtääksemme molempia tapoja, meidän täytyy tarkastella niiden historiaa ja kehityksellistä yhteyttä. Tänään avaamme kummankin pääpiirteitä sekä teemme lyhyen yhteenvedon niiden evolutiivisesta kehityksestä.

Huolimatta niiden keskinäisistä eroavaisuuksista, kummallakin tyylillä on selkeä tavoite parantaa koulutusta ja siten myös sosiaalista ja humaania kehitystä. Tällä pohjalla lähdemme katsomaan hieman tarkemmin näitä kahta opetusmenetelmää.

Waldorfin opetusmenetelmä

Filosofi Rudolf Steiner, Waldorf Astorian tupakkatehtaan johtaja, perusti tämän koulun vuonna 1919. Tehtaassa oltiin kiinnostuneita sen työntekijöiden koulutuksen erinomaisuudesta. Hän oli vakuuttunut, että nuorison opetus levittäytyy kolmeen seitsemän vuoden vaiheeseen ja rakensi seuraavanlaisen opetusmallin:

• 0-7 -vuotiaat. Tässä ensimmäisessä vaiheessa käsitetään, että oppiminen perustuu jäljittelyyn sekä hyvin vahvasti aistinvaraiseen lähestymiseen. Leipätaikinan vaivaaminen, papujen jauhaminen, vesiväreillä maalaaminen, käsitöiden tekeminen ja niin edelleen.
• 7-14 -vuotiaat. Tässä toisessa vaiheessa mielikuvitusta vahvistetaan erilaisten aktiviteettien avulla: vuoleminen, opetuspelit, tekstiilit, musiikki, uinti, yleisurheilu ja niin edelleen.
• 14-21 -vuotiaat. Tätä vaihetta luonnehtii todellisuuden ja totuuden etsiminen. Itsenäistä ajattelua sekä perusasioiden etsimistä rohkaistaan sellaisten aktiviteettien avulla kuten ompelukoneella ompeleminen, neulonta, tekninen työ, korityö, entisöinti, elokuvataide, sähköoppi ja niin edelleen.

Waldorfin menetelmä painottaa opetuksellisen kehityksen henkistä näkökulmaa ja rohkaisee jokaista oppilasta kehittämään taiteellista ilmaisuaan monimutkaisella ja kokonaisvaltaisella tavalla. Sen tarkoituksena on sisällyttää henkilökohtainen kasvu sen kaikkien vahvuuksien yhteyteen.

Kaikkialla maailmassa on Waldorfin kouluja ja uteliaille tiedoksi, että kuuluisuudet kuten Jennifer Aniston sekä Sandra Bullock ovat opiskelleet tällaisissa kouluissa.

Yksi Waldorfin filosofian kritiikeistä on se, ettei se perustu kokemusperäisiin todisteisiin tai tutkimustyöhön.

Montessoripedagogiikka, lasten opetusta ilon kautta

Montessoripedagogiikka on tällä hetkellä yksi laajimmalle levinneistä opetustavoista. Italialainen kouluttaja Maria Montessori kehitti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa pedagogisen menetelmän, joka perustui ajatukseen jossa lapsen tulee kehittää taitojaan vapaasti.

Toisin sanoen, aikuinen ei ole se, joka ohjaa lapsen aktiviteetteja vaan lapsen tulisi ennemminkin sopeutua ympäristöönsä päästäkseen kehityksen ja oppimisen mielekkyyden tasolle. Niinpä menetelmä siis kehottaa avoimeen kehitykseen kokonaisvaltaisessa järjestäytyneessä ympäristössä. 

Erityiset opetusmateriaalit auttavat opiskelijoita havaitsemaan konseptit ja oppimaan niiden maailmasta. On tiettyjä herkkiä kausia, suuren potentiaalin hetkiä hermostolliselle evoluutiolle, jossa opetus on tärkeintä. Erityisesti on tärkeää antaa 0-11 -vuotiaiden lasten tutkia maailmaansa niin itsenäisesti kuin mahdollista. 

Montessorin kouluja luonnehtii pienoismallit ja niiden sisällä olevat pienoismaailmat. Tämä on puhtaasti lapsenomaisen ympäristön luomista: lapsenkokoiset huonekalut, tutkimiseen kannustavat lelut, kognitiivinen joustavuus ja niin edelleen.

Vanhempien huomio on tärkeää Montessorin opetustavassa. Heidän täytyy osallistua aktiivisesti lastensa opetuksen kulkuun sekä osoittaa hellyyttä ja kunnioitusta lapsensa henkilökohtaista vauhtia kohtaan.

Kuitenkin kun puhumme Montessorista, viittaamme pedagogisen menetelmän sijaan opetusmalliin, johon sisältyy kaikki oppiminen ja joka perustuu konkreettisille ehdotuksille.