Kaikilla on omat sisäiset kamppailunsa
Meillä kaikilla on omat sisäiset taistelumme. Joidenkin sisällä saattaa olla meneillään varsinainen kolmas maailmansota. Emmekä aina tiedä tarkasti muiden ihmisten sisäisiä kamppailuja; niitä ymmärtävät todella vain ne, jotka käyvät niitä itse läpi.
Olemme niin unohtavaisia, koska mielemme on kuin kiitävä juna. Se luo kuumeisesti ajatuksia. Se pyörittelee asioita uudelleen ja uudelleen ja tekee hypoteeseja siitä mitä ympärillämme tapahtuu. Mieli tekee oletuksia, luo uusia ideoita ja käsitteitä, harkitsee ja punnitsee uudelleen, ennakoi pahinta ja arvioi muita ihmisiä. Ja tietysti myös meitä itseämme.
Tämä lakkaamaton kone kiduttaa meitä ja jättää jälkeensä “mielen roskaa”. Tutkijoiden mukaan meillä on yli 60 000 ajatusta (linkki espanjaksi) joka päivä. He arvioivat, että useimmilla ihmisillä suurin osa noista ajatuksista (noin 80 %) on negatiivisia, myrkyllisiä ja häiriintyneitä.
Olemme enimmän osan ajasta automaattiohjauksella, ja tästä syystä meihin vaikuttavat suuresti omat uskomuksemme. Ne ovat näkemyksiä, jotka muodostamme lapsuudessa ja jotka juurtuvat meihin kokemuksen kautta. Jotkut näistä uskomuksista sijaitsevat alitajunnassamme. Välittömimmät ajatuksemme ja arviomme syntyvät noista uskomuksista.
Mieli ja sen temput
Jos jotkut uskomuksistasi ovat vääriä tai epäterveitä, ajatuksesi ja arviosi tulevat olemaan sitä myös. Arvostelemme jatkuvasti kaikkea, itseämme ja muita. Se mitä tästä arvostelusta yleensä seuraa, on kärsimys. Mielemme arvostelee suojellakseen meitä, oman selviytymisemme takia. Itse asiassa arvostelu toimii kuten sen kuuluukin.
Meillä on tapana ajatella, että toisella henkilöllä on sama näkemys kuin meillä itsellämme. Tämä on osasyy siihen, miksi kärsimme niin paljon. Me kaikki näemme maailman erilaisten linssien läpi. Se mikä tarkoittaa jotain minulle, tarkoittaa jotain muuta sinulle. Rohkenemme arvostella ihmisiä, koska uskomme että kaikkien tulisi nähdä asiat kuten me itse näemme ne.
Arvostelemme jopa itseämme. Unohdamme sen, ettemme voi arvioida menneisyyttä nykyhetkestä katsottuna. Tiedämme nyt jonkin menneen asian seuraukset, mutta silloin ne eivät olleet varmoja, ainoastaan mahdollisia, kuten monet muutkin vaihtoehdot.
Kummassakaan tapauksessa ne eivät ole muut ihmiset, jotka saavat meidät kärsimään. Ensimmäisessä tapauksessa omat odotuksemme muista ihmisistä aiheuttavat meille kärsimystä. Odotamme toisten olevan juuri sellaisia kuin me haluamme heidän olevan, ja tämä estää meitä hyväksymästä heitä sellaisina kuin he todella ovat. Tämä on se, mikä aiheuttaa kamppailuja.
Paradoksaalista kyllä, kun lakkaat arvostelemasta muita ihmisiä, lakkaat arvostelemasta itseäsi. Tapa jolla arvostelemme muita ihmisiä, on yleensä tapa jolla arvostelemme itseämme.
Hyväksyntä ja rakkaus parantaa kaiken, jopa sisäiset kamppailut
Kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet (vikasi mukaan lukien), näet muiden ihmisten virheet lempeämmin. Jos luulemme jonkun hyökkäävän meitä vastaan, se voi johtua siitä että hän käy läpi sisäisiä kamppailuja. Hän tekee niin tiedostamatta. Tämän juuret ovat psyykkiset haavat ja ne selviytymistekniikat, jotka hän oppi ollessaan lapsi. Hän haavoittui silloin hakiessaan vain rakkautta ja hyväksyntää. Hyvin usein tämä on se syy, mikä saa ihmiset käyttäytymään näin.
Jos siis uskot jonkun hyökkäävän sinua kohtaan, muista ettei hän luultavasti tee niin tarkoituksella, vaan kyseessä on vika, jonka hän projisoi tai jonka kuvittelet.
Rakkaus kasvaa sitä mukaa kun arvostelu vähenee.
Meidän on opittava hyväksymään se tosiasia, että muut ihmiset eivät aina käyttäydy kuten haluamme heidän käyttäytyvän. Eivätkä he aina kohtele meitä haluamallamme tavalla. He tekevät sen omalla tavallaan.
Olemme täällä ennen kaikkea rakastamassa pikemminkin kuin arvostelemassa, ja tuntemassa pikemminkin kuin järkeilemässä. Joten jos joku kiristää ympyräänsä sulkeakseen sinut ulkopuolelle, laajenna omaasi sisällyttääksesi hänet siihen. Muista, että rakkaus kasvaa kun mielipiteemme ovat joustavampia, myötätuntoisempia ja armeliaampia. Rakkaus tuo onnea, tiukka arvostelu taas kärsimystä.
Älä ajattele rakkautta jonakin, jota voit antaa palkintona tai ottaa pois rangaistuksena. Ehdollinen rakkaus ei ole kovinkaan kaunista.
Uhri vai taistelija?
Jos lopetamme arvostelun ja alamme nähdä sydämellämme, kärsimyksemme lakkaa. Voit päättää olla kamppailusi uhri tai sitten voit olla taistelija. Uhri oikeuttaa, valehtelee, syyttää, valittaa ja antaa periksi. Taistelija sen sijaan ottaa vastuuta elämässään olevista asioista. Hän tietää, ettei hän voi syyttää niistä muita ihmisiä, hän tietää itse luoneensa ne. Ja hän tietää, että hän on ainoa joka pystyy muuttamaan olosuhteensa.
Elämä tulee antamaan sinulle runsaasti haastavia oppitunteja, mutta sinä itse päätät oletko uhri vai taistelija. Totuus on, että ihmiset jotka eivät opi virheistään, ovat tuomittuja toistamaan niitä. Ne saattavat näyttää erilaisilta kokemuksilta pintapuolisesti, mutta syvällä sisimmässä ne ovat samat virheet.