Joskus vahvana oleminen ei ole valinta, vaan ainoa vaihtoehto
Joskus elämä vain on rankkaa. Silloin vahvana oleminen on sinun ainoa valintasi. Otat käteesi kilpesi ja miekkasi, toimit älykkäästi ja ammennat energiaasi, jota olet säilönyt sydämessäsi. Mutta ennemmin tai myöhemmin tulet uupumaan.
Kun me luemme jotain klassikkoa, me tiedämme melkein välittömästi, milloin kohtalo alkaa tulla peliin mukaan. Kun me luemme Virgiliä, Shakespearea tai Dickensiä, me odotamme aina hetken. Kokeneina lukijoina me tiedämme milloin aavistaa kun petokset, ansat, virheet tai tragediat pääsevät valloilleen.
”Pehmeä on vahvempi kuin kova, vesi on vahvempi kuin kivi, rakkaus vahvempi kuin voima.”
-Herman Hesse-
Mutta meidän enemmän tavallisissa, raaoissa elämissämme, me harvemmin aavistamme, jos luonnollinen elämänkulku tulee kostamaan meille. Kun me liikumme suorassa linjassa kohti unelmiamme, vain harvat meistä odottavat, että kohtalolla olisi muita suunnitelmia: se avaa jalkojemme alla olevan lattialuukun ja kuiskaa: ”nyt sinun on odotettava, unelmasi ovat jäähyllä.”
Kukaan ei ole koskaan selittänyt meille, mitä vastoinkäymiset oikein ovat. Ne vain ilmestyvät, kuin eräänlaisena opettajana. Monelle meistä on luvattu, että hänet joka tekee kovasti töitä, palkitaan; että jos rakastat muita, sinua ei hylätä; jos luotat, hyviä asioita tulee tapahtumaan sinulle.
Elämällä on kuitenkin melko huonosti kalibroitu kompassi, sellainen, joka ei onnistu osoittamaan pohjoiseen. Sen sijaan se osoittaa alas, kohti pisintä ja vaikeinta tietä… jossa vahvana oleminen on ainoa vaihtoehto.
Vahvana oleminen voi saattaa sinut suurempaan riskiin masentua
Itseapukirjoilla on pakkomielle opettaa meille mitkä ovat ”vahvojen” ihmisten 10, 12, tai 100 ominaispiirrettä. Näissä on joskus se virheellinen ajatus, että heikkous tai haavoittuvaisuus johtaa väistämättä mielisairauksiin. Tätä ajattelutapaa seuraamalla, olemalla ”henkisesti vahva” auttaa meitä kuluttamaan – tai kokonaan välttämään – ahdistuneisuushäiriöt ja masennuksen.
Se ei ole kuitenkaan näin yksinkertaista. Ihmiset, jotka ovat tottuneet olemaan vahvoja, ovat itse asiassa suurimmassa vaarassa altistua masennukselle. Ajattele esimerkiksi vaikkapa omaishoitajaa, joka pitää huolta hänen riippuvaisesta sukulaisestaan.
Ajattele vanhempaa, jonka puoliso on työtön ja hänen on kannettava kaikki perheen velvollisuudet harteillaan. Ajattele ihmisiä, joiden ammatti tarkoittaa omistautumista syrjäytyneiden, hyväksikäytettyjen naisten tai orpojen lasten auttamiseen.
Muiden ihmisten puolesta vahvana oleminen voi käydä raskaaksi. Haluamme olla parhaita versioita itsestämme ja me annamme heille heidän tarvitsemansa turvallisuuden, läheisyyden, toivon ja optimismin. Me emme kuitenkaan ymmärrä, että suurimman osan ajasta me ”näyttelemme.” Mutta me kuitenkin uskomme siihen: kyse on itsepetoksesta.
Me kiellämme kaikkein aidoimmat tunteet sisällämme: pelko, epävarmuus, ahdistus, yksinäisyys… Kunnes ennemmin tai myöhemmin me ”sorrumme.” Ja me emme pyydä apua; me sulkeudumme. Tai mikä vielä pahempaa, me jatkamme pakkomielteisesti toisten ihmisten asettamista itsemme edelle.
Jos vahvana oleminen on sinun ainoa vaihtoehtosi, hyväksy haavoittuvaisuutesi
Me kaikki tiedämme sen. Meidän elämämme tarina sisältää haasteita, joita me emme koskaan pyytäneet, tragedioita ja asioita, jotka koettelevat arvojamme. Sillä välin me saatamme kuitenkin nähdä itsemme sankareina, sillä me voimme tehdä kaiken ja pystymme myös pitämään valituksemme ja kyyneleemme sisällämme… siinä on kuitenkin eräs virhe, jonka me aina teemme: me laiminlyömme itseämme.
”Sydämessä on tilaa kaikille noille tunteille, aivan kuin taivaallakin on tilaa kaikille tähdille.”
-Victor Hugo-
Jos vahvana oleminen on ainoa vaihtoehtosi, hyväksy haavoittuvaisuutesi, sillä haavoittuvaisuus ei tarkoita heikkoutta. Se on enemmänkin tietoisuutta siitä, että joskus meidän on pysähdyttävä ja vain hengitettävä. Vahvana oleminen ei tarkoita sitä, että jätämme vihamme huomioimatta tai että antaisimme anteeksi niin paljon, että menettäisimme arvokkuutemme. Vahvana oleminen ei myöskään tarkoita sitä, että painostamme omaa näkökulmaamme muille ja sitä, että yritämme hallita kaikkea.
Todellisuudessa se, mikä saa meidät olemaan heikkoja on maailmalta itsemme piilottaminen. Jos me murehdimme kauniin ulkopuolemme ylläpitämisestä pitääksemme yllä vahvana olemisen ulkonäköä, me vain laajennamme sitä rakoa sen välillä mitä me olemme ja mitä me näytämme olevamme.
Yksi sinnikkyyden salaisuuksista on aitona oleminen, koko ajan. Sillä saatat olla vahva, mutta samaan aikaan sinun on pyydettävä apua silloin kun sitä tarvitset. Sillä voimien yhteenliittäminen muiden kanssa on viisasta.