Itsetunto ei ole itsekkyyttä, ylimielisyyttä tai paremmuutta

Itsetunto ei ole itsekkyyttä, ylimielisyyttä, paremmuutta tai ylvästelyä. Itsetunto on itsensä rakastamista terveen henkisen peilin heijastuksen kautta; suojeltu peilikuva vahvalla perustuksella.

On ihmisiä, jotka työntävät itseään esiin ylimielisesti korostaen omia vahvuuksiaan ja pyrkien piilottamaan haavoittuvaisuutensa. He vaikuttavat olevan täydellisiä ja vaativat virheettömyyttä.

Näiltä ihmisiltä puuttuu itsetietoisuutta ja he osoittavat epäluuloa itseään kohtaan piilottamalla todellisen kuvansa täydellisyyttä haikailevan naamion taakse. Mutta se on mahdotonta.

Itsekeskeisyyden ja itsetunnon välinen ero

Ego on henkilökohtaisen identiteettimme perusta ja siitä syystä myös sekä itsetuntomme että itsekeskeisyytemme perusta. Voisimme yksinkertaisesti erottaa nämä kaksi käsitettä seuraavalla tavalla: itsetunto on tervettä ja suvaitsevaa rakkautta. Itsekeskeisyys on tyhjää, ajattelematonta, liiallista ja suvaitsematonta rakkautta.

On olemassa tarina, joka havainnollistaa hyvin kuinka itsetuntoa ilmaistaan ja kuinka ei. Tarkastellaan sitä seuraavaksi.

Kävelin isäni kanssa, kun hän pysäytti minut kulman kohdalla ja kysyi minulta lyhyen hiljaisuuden jälkeen:

–Laulavien lintujen lisäksi, kuuletko mitään muuta?

Terästin korviani ja muutaman sekunnin päästä vastasin: 

-Kuulen rattaiden äänen.

-Aivan, sanoi isäni. Ne ovat tyhjät rattaat.

–Kuinka tiedät että ne ovat tyhjät rattaat, jos emme näe niitä vielä? kysyin isältäni.

-On hyvin helppoa tietää milloin rattaat ovat tyhjät äänen perusteella. Mitä tyhjemmät rattaat, sitä suurempaa meteliä ne pitävät, hän vastasi.

Kasvoin aikuiseksi ja jopa nykyään kun näen henkilön, joka puhuu liikaa, keskeyttää kaikkien keskustelut olemalla tungetteleva ja väkivaltainen ja joka esittelee omistamaansa, vaikuttaa ylimieliseltä ja vähättelee muita ihmisiä, minulle tulee aivan sellainen tunne kuin kuulisin isäni sanovan:

Nöyryydessä on kyse hyveidemme hiljentämisestä ja siitä että muut voivat ne havaita. Kukaan ei ole tyhjempi kuin se henkilö, joka on täynnä ylimielisyyttä, mahtailua ja itsekeskeisyyttä. Ne pitävät suurta meteliä, eivät tervettä kuvaa itsestä (itsetuntoa).

Et ole parempi tai huonompi kuin kukaan muu

Egon ja itsetunnon välinen ero on hyvin pieni. Emme ole parempia tai huonompia kuin muut, olemme vain erilaisia. Monimuotoisuuden ymmärtäminen on epäilemättä terveen itsetunnon peruspilari, joka edistää positiivisia asenteita itseään ja muita kohtaan.

Terveellä minäkuvalla on se etu, että kun saavutamme jotakin, emme ylvästele siten että uskomme olevamme kaikkivoipia. Emme joudu itsekeskeisyyden ja egomme negatiivisen tai liiallisen rakkauden kynsiin.

Henkilö joka rakastaa luonnettaan terveellä eikä liiallisella tavalla, ei tuo tunteitaan, ajatuksiaan ja mielipiteitään valokeilaan itselleen tai muille ihmisille. Siinä missä itsetunto edistää ajatusten, tunteiden ja käytöksen yhdenvertaisuutta, itsekeskeisyys on uskomista siihen että on ylempiarvoinen merkitykseltään ja syystä.

Joten jollakin tapaa, kun käyttäydymme ylimielisesti tai itsekeskeisesti, haluamme antaa enemmän arvoa sille mitä ajattelemme tai uskomme minimoiden sen mitä muut ajattelevat ja tuntevat.

Lyhyesti siis, ei pitäisi sekoittaa itsekeskeisyyttä ja suurta itsevarmuutta toisiinsa. Aluksi henkilöllä on taipumus uskoa olevansa kaikin puolin parempi ja käyttäytyä ylimielisesti. Itsevarmuus auttaa meitä toimimaan tiedostamiemme kykyjen ja rajoitusten kanssa.

Lisäksi, on paljon helpompaa rakastaa muita jos rakastamme ensin itseämme. Joskus on kuitenkin vaikeaa olla antamatta liiallisen egon viedä mukanaan, jolloin teemme virheen ja olemme ylimielisiä haluten puolustaa mielipiteitämme ja tunteitamme.

Näin ollen kannattaa analysoida itseään ja ryhtyä varotoimenpiteisiin, koska molempien näiden välinen ero on hyvin pieni. Ajautuminen siihen virheeseen, jossa yritämme asettaa halumme muiden halujen edelle, on äärimmäisen helppoa.