Identiteettikriisi: Kun epäilet itseäsi
Varhaislapsuudesta lähtien identiteetin muodostaminen etenee hitaasti mutta varmasti. Pikkuhiljaa lisäämme paloja persoonaamme. Joskus muiden ihmisten luonteenpiirteet johdattavat meitä tiettyyn suuntaan, kunnes lopulta löydämme oman identiteettimme. Identiteetti on henkilökohtainen ja uniikki osa ihmistä, jota ruokimme positiivisuudella hamaan loppuun saakka.
Mitä tapahtuu, kun emme tiedä kuka olemme? Epäilykset heräävät, olemme epävarmoja ja tulee tunne siitä, että olemme olemassa ilman että oikeasti olemme. Ajatukset voivat johdattaa meidät tyhjään tilaan ja pelottavaan yksinäisyyteen.
Kysymyksiä herää, kun alamme epäillä omaa identiteettiämme. Tunne siitä, ettei tiedä kuka oikeasti on, on hämmentävät ja pelottava. Kuka olen? Mitä teen elämälläni? Mihin olen matkalla?
Kärsinkö identiteettikriisistä?
Läpi elämän joudumme kohtaamaan erilaisia kriisejä. Sanalla “kriisi” on negatiivinen kaiku, mutta todellisuudessa kriisit voivat johtaa myös postiivisiin muutoksiin. Kriisit auttavat meitä löytämään itsellemme oikean polun ja ne vahvistavat persoonaamme.
On tiettyjä ikäkausia, jolloin kriisitilanteita tuntuu ilmenevän tiheään:
- Teini-ikä: Aikuisuuden kynnys on monelle kova paikka. Hormonit hyrräävät, keho muuttuu ja mieli kehittyy. Ihminen alkaa muodostaa omaa käsitystään maailmasta ja itsestään, ja tässä kohtaa ilmenee usein kriisejä ja myrskyjä. Teini-ikään kuuluu olennaisena osana kapinointi ja vallitsevan tilanteen kyseenalaistaminen, teini-ikäinen kokeilee rajojaan ja tutkii, mikä on hänelle oikea tie aikuisuuteen.
- 40. ikävuoden kriisi: Nelikymppisenä altistuu helposti elämän kriisivaiheelle. Nelikymppisenä olet elänyt läpi monien vaiheiden, lapset ovat ehkä kasvaneet taaperovaiheen ohitse ja alkavat olla itsenäisempiä. Tunnistat sen, että alat vanheta ja että elämää on ehkä enää puolet jäljellä, tai vähemmänkin. Tämä laittaa ihmisen tutkimaan omaa elämäänsä, tehtyjä päätöksiä ja sellaisia asioita, joita elämältä vielä odottaa.
Nämä ovat yleisimpiä kriisivaiheita, ja niihin voi liittyä tunne siitä, että olemme kadoksissa, jumissa, tyhjiä, hämmentyneitä. Kun näistä vaiheista pääsee yli, oma persoona vahvistuu ja löydämme tien oman itsemme luo uudestaan.
Edellä mainittuja vaiheita yhdistää yksi piirre: emotionaalinen epätasapaino. Teini-ikäisen raivokohtaukset ja kapinointi on yleisesti hyväksyttyä. Teini-ikäinen nähdään vielä lapsena, ja lapsille sallitaan huono käytös. Mutta entä kun käyttäydymme kakaramaisesti nelikymppisinä? Mitä jos kapinoit, kokeilet ja etsit itseäsi samalla vimmalla nelikymppisenä kuin teit teini-iässä?
Älä pelkää näitä kriisivaiheita, vaan anna niiden tulla ja mennä. Joskus ne ovat välttämättömiä kynnyksiä tiellä kohti parempaa itseymmärrystä ja arvostusta. Identiteetin rakennus ja kehitys jatkuu läpi elämän, eikä se lopu varhaisaikuisuuteen.
Kriisivaiheet voivat olla hankalia ja aiheuttaa paljon päänvaivaa, joskus kriisi voi jatkua pitkäänkin. Lopulta kriiseily päättyy ja identiteettisi vahvistuu sen tuloksena.
Tärkeä askel oman identiteetin kehittymisessä
Kriisit ovat välttämättömiä vaiheita elämässä, ja ne auttavat meitä rakentamaan identiteettimme.
Kriisi on muutoksen aikaa, ja jos emme ole valmiita kohtaamaan sitä, se laittaa meidät kapinoimaan eri tavoin. Kärsimme mielialan heittelystä ja emotionaalisesta epätasapainosta.
Tämä epätasapainon ja epäjärjestyksen aika on ohikiitävä ja päättyy lopulta. Kriisi voi ilmetä missä vaiheessa elämää tahansa. Esimerkiksi läheisen kuolema, avioero tai työpaikan menettäminen voi johtaa kriisiin.
Nämä tilanteet saavat meidät kääntämään katseemme sisäänpäin ja joudumme miettimään, miten parhaiten selvitä kriisivaiheen yli. Nämä hetket voivat tuntua ylivoimaisilta ja hämmentäviltä, emmekä ehkä heti tiedä, miten niihin tulisi suhtautua.
Kriisivaiheet ovat tärkeitä. Ne auttavat meitä rakentamaan vahvemman identiteetin.