Feeniksin myytti: mahtavan sinnikkyytemme voima

Onkin mielenkiintoista, kuinka paljon feeniksin mytologiaan on viitattu jo aikaisessa vaiheessa: olipa kysymys sitten arabilaisesta runoudesta, kreikkalais-roomalaisesta kulttuurista tai jopa idän historiallisesta perinnöstä. Esimerkiksi Kiinassa feeniks (tai Feng Huang) ei vain symboloi korkeinta hyveellisyyttä, voimaa tai varautta, vaan se edustaa myös yingia ja yangia, joka muodostaa koko maailmankaikkeuden olemassaolon.

Eikä tule unohtaa muinaista Egyptiä, missä ensimmäiset kulttuuriset ja uskonnolliset todistukset pitivät sisällään viittauksia feeniksiin. Ei siis ihme, että linnulla on ollut vaikutuksensa myös siihen, minkä tänä päivänä määrittelemme sinnikkyydeksi. Sen jokainen yksityiskohta, sävy ja symboli haastaa meitä heijastelemaan myös itseämme.

Feeniks tai tuhkasta nousun voima

Viktor Frankl, neuropsykiatri ja logoterapian keksijä, selviytyi natsien keskitysleirien kidutuksesta. Frankl kirjoitti monissa kirjoissaan kuinka traumaattinen kokemus on aina negatiivinen, mutta sen seuraukset riippuvat tapauksesta ja henkilöstä. On meidän käsissämme haluammeko nousta takaisin jaloillemme, palata takaisin elämään tuhkasta. Toisaalta voimme myös vain istua, pureskella tapahtumia ja lopulta antaa itsemme murtua…

Tämä ihailtava kyky päivittää itseämme, kerätä hengityksemme, halumme ja vahvuutemme kärsimyksestä huolimatta vaatii todella tumman vaiheen läpikäyntiä, jonka useimmat ihmiset ovat kokeneet elämänsä aikana henkilökohtaisesti. Puhumme “kuolemasta”. Käydessämme läpi traumaattista tapahtumaa “me kaikki kuolemme vähän”. Päästämme irti osista, jotka eivät enää koskaan tule takaisin, eivätkä enää koskaan ole samalla tavalla.

Joten kaikista feeniksiä ympäröivistä myyteistä, Egypti on se joka tarjoaa meille asian “ytimen.” Meidän tulisi pysähtyä, jotta voisimme ymmärtää feeniksin ja sitkeyden välistä suhdetta. Katsotaanhan seuraavaa.

Feeniks Egyptissä

Kirjoituksissaan Ovid selitti, että Egyptissä feeniks kuoli ja syntyi uudelleen aina 500 vuoden välein. Egyptiläisille tämä majeesteettinen sankari oli Bennu, lintu joka liittyi Niiliin, aurinkoon ja kuolemaan. Egyptiläisten mukaan se syntyi Hyvän ja Pahan puun alla. Tämä loistava olento ymmärsi, että mitä enemmän itseään päivitti, sitä enemmän myös viisaus kasvaisi. Niinpä se seurasikin hyvin tarkkaa prosessia.

Se lensi Egyptin yllä tehden itselleen pesän mitä kauneimmista elementeistä: kanelipuunoksista, tammenoksista, nardeista ja mirhamista. Sitten se asettui pesäänsä, lauloi yhden kauneimmista kappaleista, joita egyptiläiset olivat kuulleet. Sen jälkeen se antoi liekkien polttaa sen kokonaan. Kolme päivää myöhemmin feeniks oli uudestisyntynyt ja täynnä vahvuutta ja voimaa. Seuraavaksi se nosti pesänsä ja jätti sen Heliopolisin aurinkokuntaan aloittaakseen uuden inspiraation kierron Egyptin kansalle.

Sinnikkyys ja muutoksemme “pesä”

Kaikki nämä tekijät auttavat feeniksiä nousemaan, mutta ei ennen tietämystä yhdestä näkökohdasta. Näkökohdasta, jossa loppu on todellinen ja jossa osa meistä katoaa, muuttuu tuhkaksi, menneisyyden muistoiksi, jotka eivät koskaan palaa.

Mutta tuuli ei kuitenkaan kuljeta tuhkia pois, päinvastoin. Ne muodostavat osan meistä, jotta voimme muodostaa olennon, joka tulee takaisin vahvempana, isompana, viisaampana… Joku, joka voisi tuoda inspiraatiota toisille, mutta joka ennen kaikkea auttaa meitä jatkamaan eteenpäin pää korkealla ja siivet auki.