Ennen kuin rakastan sinua, rakastan itseäni

Anna minun kertoa sinulle, että ennen kuin annan itseni sinulle, minun on annettava se itselleni. Opittava tuntemaan kaikki sopukkani ja rakoni, ja mentävä sieluni pimeimmille ja tummimmille alueille. Haluan tietää jokaisen salaisuuteni, ymmärtää mikä on hyväksi ja mikä pahaksi minulle, ja kaivautua syvemmälle siihen, miksi. Olen yksi niistä jotka uskovat siihen, että ennen kuin voin sanoa rakastavani ketään muuta, minun on opittava sanomaan että rakastan itseäni ollakseni reilu myös muille.

Minun on tiedettävä mitkä haavani ovat, ja että jossain vaiheessa ne alkavat vuotaa uudelleen. Minun on tunnettava vahvuuteni ja ymmärrettävä mikä määrittelee minua eniten ihmisenä, millaisen jäljen jätän… jotta osaisin antaa sen kaiken sinulle oikeaan aikaan ja hymyillen. Haluan rakastaa itseäni ensin, jotta voin terveellä ja oikealla tavalla rakastaa sinua. Jos edelleen epäilet, älä huoli, luettuasi tämän kirjeen ymmärrät kaiken, mitä sanon.

Kun en tiennyt kuinka rakastaa itseäni

Aloin ymmärtää itseni rakastamisen tärkeyden silloin, kun olin unohtanut tehdä niin. Juuri silloin kun olin huonoimmillani ja omistautunut anelemaan rakkautta muilta tunteakseni oloni hyväksi.

Valheellinen hyvinvointini riippui muiden hyväksynnästä ja heidän mielentilastaan. Jos he päättivät arvostaa ja imarrella minua, ajattelin olevani onnellinen, mutta kun he kritisoivat ja väheksyivät minua, pidin itseäni epäonnistuneena. Annoin hyvinvointini avaimet muille tajuamatta sitä, ja unohdin samalla itseni.

Lopulta olin se, jota muut ihmiset rakastivat, mutta itselleni olin täysin tuntematon. En tiennyt edes mistä pidän, mihin halusin mennä, tai millaisia unelmani olivat, koska muut olivat kertoneet minulle kaiken. Kielsin itseltäni mahdollisuuden tutustua itseeni, vaikka totuus on, etten edes tiennyt sen olevan mahdollista.

Yhtenä päivänä räjähdin, yksin, mutta räjähdin kuitenkin. Ensin en tiennyt mitä minulle oli tapahtumassa, tunsin vain oloni epämukavaksi ja itkin. Ajan kuluessa kuitenkin tajusin että se olin minä, pyytämässä apua. Siitä lähtien lakkasin välittämästä siitä mitä muut ajattelivat, ja tulin tietoisemmaksi siitä, etten voisi olla vain puolikas ihminen. Väsyin olemaan aina se, joka saa muut tuntemaan olonsa paremmaksi, ja aloin tutkiskella itseäni vähä vähältä. Aloin rakastaa itseäni.

Rakastan itseäni sellaisena kuin olen, epätäydellisenä mutta aitona

Yhtäkkiä ymmärsin, että voisin olla itsenäisempi kuin olin kuvitellut, että minun mielipiteeni ovat myös arvokkaita, ja että silmäni ovat kauniit. Rakastin sitä, kuinka tajusin tietäväni miten toimia pyytämättä muilta hyväksyntää (vaikka sillä olikin hintansa, usko pois…).

Pidin itsestäni, ihmettelin kuinka voin, ja jos päivä oli pilvinen, suunnittelin mitä tekisin sitten kun aurinko tulee taas esiin. En enää tarvinnut muita kertomaan minulle minkä arvoinen olen, koska pystyin omalla tavallani tunnistamaan sen itse; jos muut kritisoivat minua tai en tiennyt mitä tehdä, en epäillyt itseäni.

Opin rakastamaan puutteitani ja aloin kehittää niitä sekä arvostaa omia saavutuksiani ja taitojani, ja näillä keinoilla hylkäsin pakkomielteisen muiden miellyttämisen ja pyrkimyksen täydellisyyteen. Nyt rakastan epätäydellisyyksiäni, koska jos en tekisi niin, se olisi kuin osan amputoimista minusta.

Rakastan itseäni estääkseni sinua pelastamasta minua

Saatat tietenkin ihmetellä, mitä tekemistä itseni rakastamisella on sen kanssa että kykenen rakastamaan sinua, mutta sinun on saatava tietää tämä, koska sillä tavalla opit ymmärtämään millainen suhteeni sinuun olisi voinut olla, jos en olisi välittänyt itsestäni pätkääkään.

Jos en rakastaisi itseäni, laittaisin painon sinun harteillesi ja pyytäisin sinua muistuttamaan kuka minä olen, ja jatkuvasti torjumaan epäilyksiäni rakkaudestasi. Olisit vastuussa siitä kuinka minä tunnen, tai ainakin kuinka näen asiat ja millä tavalla toimin. Sinun olisi pelastettava minut joka kerta kun epävarmuuteni saisivat minut kyseenalaistamaan arvoni.

Sellainen ei olisi tervettä rakkautta, vaan suhteemme olisi vain yritys parantaa minun haavojani. En yritä tällä sanoa, ettet saisi lohduttaa minua kun voin huonosti, tai suojata minua käsivarsillasi, mutta et ole vastuussa muistuttaaksesi minua päivittäin siitä kuka olen, ja minkä arvoinen olen, jotta voisin tuntea oloni hyväksi. Se on minun tehtäväni.

Kieltäydyn olemasta se, joka maksaa menneisyyteni haamuista. Tämän vuoksi tarvitsen aikaa rakastaakseni itseäni ja paikantaakseni pelkojani ja haavoittuvuuksiani, jotta en raahaisi niitä mukanani suhteeseemme vahingoittaakseni meitä. Sinun ei tarvitse pelastaa minua tai suojella minua tyhjyydeltäni, sinä et ole pelastajani. 

Haluan jakaa polkuni sinun kanssasi perustaen sen luottamukseen ja ymmärrykseen, joilla rakennetaan rakkautta, joka on vapaa tarpeista, ja joka jatkaa kasvamistaan. Sen vuoksi minun on rakastettava itseäni ennen kuin voin rakastaa sinua. En halua hukkua suhteeseen, vaan kadottaa itseni sinun kanssasi.