Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (monipersoonahäiriö)

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (monipersoonahäiriö)
Francisco Pérez

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Pérez.

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Psykologit määrittelevät dissosiatiivisen identiteettihäiriön alitajunnan, muistin, identiteetin, tunteiden, havaintokyvyn, fyysisen identiteetin, liikkeiden hallinnan ja käyttäytymisen normaalin integraation keskeytymisellä ja/tai katkonaisuudella. Dissosiatiiviset oireet voivat mahdollisesti vaikuttaa psykologisen toiminnan kaikkiin alueisiin.

Dissosiatiivinen häiriö syntyy usein jonkin traumaattisen kokemuksen jälkeen. Trauman läheisyys aiheuttaa monia oireista. Yleisesti ottaen tutkijat määrittelevät psyykkisen trauman tai psykologisen trauman tapahtumana, joka uhkaa syvästi ihmisen elämää tai hyvinvointia. He myös luokittelevat tapahtuman vaikutukset uhrin henkiseen rakenteeseen tai tunne-elämään traumana.

Dissosiatiivisen häiriön tyypit

Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorder (DSM-5) tekemän viimeisimmän päivityksen mukaan dissosiatiivinen häiriö luokitellaan seuraavalla tavalla:

  • Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (monipersoonahäiriö)
  • Dissosiatiivinen amnesia
  • Depersonalisaatiohäiriö/epätodellisuushäiriö
  • Muut määritellyt dissosiatiiviset häiriöt
  • Määrittelemättömät dissosiatiiviset häiriöt

Tässä artikkelissa keskitymme monipersoonahäiriöön.

dissosiatiivinen identiteettihäiriö

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö (monipersoonahäiriö)

Mikä dissosiatiivinen identiteettihäiriö on?

Tutkijat määrittelevät dissosiatiivisen identiteettihäiriön (DID) kahden tai useamman eri persoonan läsnäololla tai  jonkin vallan alaisena olemisen kokemisella. Se tunnetaan yleisemmin ”monipersoonahäiriönä”.

Useimmat ihmiset tuntevat dissosiatiivisen identiteettihäiriön monipersoonahäiriönä.

Monet elokuvat kertovat tästä häiriöstä, vaihtelevalla asianmukaisuudella. ”The Three Faces of Eve”, ”Fight Club” ja ”Me kaksi & Irene” kertovat dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Kaikissa kolmessa elokuvassa päähenkilöillä on eri persoonia. Nämä persoonat saavat heidät esiintymään eri tavoin. Aivan kuin yksi henkilö olisi yhtä aikaa olemassa monissa ihmisissä.

”- Charlie on skitsofreeninen.  – En tiedä. Emme sekaannu toistemme asioihin.”

-Dialogi elokuvasta Me kaksi & Irene-

Se, näkyvätkö nämä persoonat ihmisessä vai eivät, riippuu useista eri tekijöistä. Psykologisella motivaatiolla, stressitasolla, kulttuurilla, sisäisillä ristiriidoilla ja henkisellä sietokyvyllä on kaikilla iso merkitys siihen. Kun dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivä ihminen on pitkittyneen ja vakavan psykologisen paineen alaisena, saattaa potilaalla olla jatkuvia keskeytyneitä identiteettijaksoja. Vaihtelevien identiteettien ilmaantuminen on melko ilmiselvää, mutta niin ei aina tapahdu.

Tapauksessa, jossa potilas ei suoraan osoita eri identiteettitiloja, tunnistetaan häiriö kahdenlaisten oireryhmien avulla:

  • Itsensä tunnistamisen yhtäkkinen muutos tai jatkumattomuus
  • Toistuva dissosiatiivinen amnesia
dissosiatiivinen identiteettihäiriö: me kaksi & irene

Tarkkaileva tai vallan alaisena oleva tarkkailija

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät ihmiset puhuvat yhtäkkisestä oman puheensa ja tekojensa depersonalisoituvan tarkkailijan tunteesta. He saattavat myös tuntea olevansa voimattomia pysäyttämään sitä (itsetuntemustansa).

He raportoivat myös äänien havainnoinnista. Ne saattavat olla lapsen ääntelyä, itkua, jonkin hengellisen olennon ääntä ja niin edelleen. Joissakin tapauksissa ääniä on useita. Ne ovat hämmentäviä ja irrallaan henkilön omista ajatuksista eikä potilaalla ole minkäänlaista hallintaa niistä.

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät ihmiset kuulevat toisinaan ääniä, joita kukaan muu ei kuule.

Vahvat tunteet, mielijohteet tai puhe tulevat joskus aivan yhtäkkiä. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät ihmiset eivät pysty hallitsemaan näitä mielijohteita ja he eivät tunne henkilökohtaista kuulumisen tunnetta (itsetuntemusta). Potilaat kertovat näiden tunteiden olevan häiritseviä.

Asenteet, näkökulmat ja henkilökohtaiset mieltymykset (ruoka, aktiviteetit, vaatteet ja niin edelleen) saattavat vaihtua yhtäkkiä ja vaihtua sitten takaisin. Potilaat saattavat myös tuntea kehojensa olevan erilaisia. He saattavat esimerkiksi tuntea olevansa pikkulapsia, erittäin lihaksikkaita, vanhoja naisia ja niin edelleen.

Vaikka suurin osa näistä oireista onkin subjektiivisia, voivat perhe, ystävät ja lääkäri huomata monia näistä äkillisistä keskeytyksistä. Kohtaukset ovat ilmiselviä, etenkin joissakin ei-läntisissä konteksteissa.

Dissosiatiivinen amnesia – kun jokin pettää muistin lisäksi

Dissosiatiivinen amnesia on traumaattisen tai stressaavan tapahtuman aiheuttama amnesia. Se aiheuttaa kyvyttömyyden muistaa tärkeitä henkilökohtaisia tietoja. Ihmisillä on muistissa aukkoja, jotka voivat poistaa minuutteja tai jopa vuosikymmeniä heidän elämästään.

Dissosiatiivista amnesiaa esiintyy dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivillä ihmisillä kolmella ensisijaisella tavalla:

  • Aukkoina pitkäaikaisessa muistissa tärkeisiin henkilökohtaisiin tapahtumiin liittyen (lapsuuden ja nuoruuden ajat, naimisiinmeno, synnytys ja niin edelleen).
  • Aukkoja lyhytaikaisessa muistissa (mitä tänään tapahtui, kuinka tietokonetta käytetään, kuinka luetaan tai ajetaan autoa ja niin edelleen).
  • Todisteiden löytämistä päivittäisiin asioihin ja tekoihin liittyen, joita he eivät muista tehneensä (esimerkiksi selittämättömien esineiden löytymistä ostoskasseista, selittämättömiä vahingoittumisia ja niin edelleen).

Dissosiatiiviset fuugat – matkat joita et kykene muistamaan

Dissosiatiiviset fuugat ovat matkoja kauas pois kotoa tai töistä kykenemättättä muistamaan menneisyyttä tai aiempaa identiteettiä. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät ihmiset kokevat näitä pakkovaelluksia melko usein. He kertovat löytävänsä itsensä aivan yhtäkkiä rannalta, työpaikalta, klubilta ja niin edelleen, muistamatta kuinka he tulivat sinne.

”Hengen” vallan alaisena oleminen

Kun dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivä ihminen kokee vallan alaisena olemista, on tuo identiteetti yleensä ”hengen” (yliluonnollisen olennon) tai tuntemattoman henkilön valtaan ottama. Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivä ihminen alkaa puhua tai toimia hyvin eri tavalla kuin normaalisti.

”Minusta tuntuu kuin en olisi enää oma itseni. Minulla ei ole mitään tunteita, mutta tunnen olevani niin vihainen että voisin tappaa. Toisinaan tunnen olevani kuin kaksi ihmistä, me, syy ja tunne.”

– Dissosiatiivisesta häiriöstä kärsivä ihminen-

Yksilön käyttäytyminen voi esimerkiksi saada sen tuntumaan siltä kuin monia vuosia sitten hänen yhteisössään itsemurhan tehneen tytön ”kummitus” kaappaa hänen persoonansa. Demoni tai jumalolento voi myös ottaa hänestä vallan.

tytöllä ongelmia

Se aiheuttaa vakavaa heikentymistä ja saattaa vaatia, että yksilöä tai perheenjäsentä rangaistaan menneiden tapahtumien vuoksi. Lievempiä muutoksia identiteetissä saattaa toisinaan seurata. Suurin osa ”vallan alla olemisesta” maailmassa on kuitenkin normaalia. Yleisesti ottaen ne ovat osa hengellistä toimintaa eivätkä ne tarkoita sitä, että henkilöllä on dissosiatiivinen identiteettihäiriö.

Identiteetit joita dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivällä esiintyy, tapahtuvat useammin kuin kerran. Lisäksi tuo henkilö ei halua niitä, vaan ne tapahtuvat vastentahtoisesti ja aiheuttavat merkittävää kliinistä vahinkoa ja kieltämistä. Ne eivät myöskään ole osa laajalti hyväksyttyä kulttuurista tai uskonnollista harjoitusta.

Dissosiatiiviseen identiteettihäiriöön yhdistetyt ominaispiirteet

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivillä ihmisillä on yleensä ongelmia masennuksen, ahdistuksen, päihteiden käytön, itsetuhoisuuden ja ei-epileptisten kohtausten kanssa. He yrittävät usein piilottaa oireet. He ovat yleensä myös tietämättömiä keskeytyksistä, amnesiasta ja niin edelleen.

Monet näistä yksilöistä raportoivat dissosiatiivisista takaumista. He elävät uudelleen aistinvaraisesti menneen tapahtuman näiden kohtausten aikana, aivan kuin se tapahtuisi nykyhetkessä. Heillä on myös taipumus kertoa lukuisista lapsuutensa ja aikuisuutensa aikana tapahtuvista ihmissuhdepahoinpitelyistä. Itsensä vahingoittaminen ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat tavanomaisia.

Itsensä vahingoittaminen ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat tavanomaisia ihmisillä, jotka kärsivät dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä.

Tällaiset ihmiset tulevat todennäköisemmin kärsimään hypnoosista ja dissosiaatiosta. Dissosiaatio kuvaa laajaa kokemusten vaihtelua, jotka voivat vaihdella lievästä ympäröivästä ympäristöstä etääntymisestä vakavaan fyysiseen ja henkiseen etäännyttämiseen.

Kaikkien dissosiatiivisten ilmiöiden pääominaispiirre on todellisuudesta eristäytyminen. Se eroaa todellisuudentajun menettämisestä, jota tapahtuu psykoosin aikana.

varjokäsi tavoittelee poikaa

Kuinka dissosiatiivinen identiteettihäiriö kehittyy?

Dissosiatiivisen identiteettihäiriön alku yhdistetään ylitsevuotaviin kokemuksiin, traumaattisiin tapahtumiin ja/tai lapsuuden pahoinpitelyyn. Häiriötä voi esiintyä ensimmäisen kerran minkä ikäisenä tahansa.

Yhtäkkiset identiteettimuutokset nuoruuden aikana voivat johtua yksinkertaisesti teini-iän kriiseistä tai mielialahäiriön alkuvaiheista. Vanhemmat ihmiset voivat kärsiä ikääntymisen mielialahäiriöistä, pakko-oireisesta mielialahäiriöstä, vainoharhaisuudesta ja niin edelleen. Kehittyneellä iällä muistot tunkeutuvat progressiivisesti yksilön alitajuntaan. 

Dissosiatiivisen identiteettihäiriön alku yhdistetään ylitsevuotaviin kokemuksiin, traumaattisiin tapahtumiin ja/tai lapsuuden pahoinpitelyyn. Häiriötä voi esiintyä ensimmäisen kerran minkä ikäisenä tahansa.

Seuraavat tekijät voivat laukaista psykologisen heikentymisen ja identiteettimuutokset:

  • Yksilö tukahduttaa traumaattisen tilanteen.
  • Yksilöllä on lapsia, jotka saavuttavat saman iän jolloin hän itse oli pahoinpitelyn tai jonkin muun trauman uhri.
  • Traumaattisten kokemusten menneisyys. Tähän liittyvät myös näennäisesti merkityksettömät asiat, kuten moottoripyöräonnettomuus.
  • Yksilön pahoinpitelijä (tai pahoinpitelijät) kuolee tai sairastuu parantumattomasti.

Mitkä ovat dissosiatiivisen identiteettihäiriön kehittymisen riskitekijät?

Psykologit yhdistävät fyysisen ja seksuaalisen hyväksikäytön suurempaan riskiin saada dissosiatiivinen identiteettihäiriö. He ovat myös kuvailleet muunlaisia traumaattisia kokemuksia. Niihin kuuluvat lapsuuden lääkinnälliset toimet ja leikkaustoimenpiteet, sota, lapsiprostituutio ja terrorismi.

alkuasukkaita

Kulttuuri ja dissosiatiivinen häiriö

Paikoissa, joissa ”vallan alaisena oleminen” on yleistä (esimerkiksi kehitysmaiden maaseuduilla tai tiettyjen uskonnollisten ryhmien joukossa), voivat sirpaloituneet identiteetit ottaa hengellisen, jumalallisen, demonin, eläimen tai mytologisen hahmon muodon.

Meidän tulee kuitenkin muistaa, että on olemassa tietynlaista hallintaa, joka ei vastaa dissosiatiivista identiteettihäiriötä. Dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä hallinnan täytyy olla vastentahtoista, ahdistavaa ja hallitsematonta. Lisäksi se tapahtuu ajassa ja paikassa, joka vahingoittaa kulttuurillisia ja uskonnollisia normeja.

Sirpaloituneet identiteetit voivat ottaa hengellisen, jumalallisen, demonin, eläimen tai mytologisen hahmon muodon.

Onko miesten ja naisten välillä eroa?

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät naiset ovat yleisempiä aikuisiällä. Asia ei kuitenkaan ole samoin lasten kanssa.

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivät aikuiset miehet saattavat kieltää heidän oireensa ja traumahistoriansa. Naisilla esiintyy akuutteja dissosiatiivisia tiloja useammin. Miesten on taipumus tehdä enemmän rikollisia ja väkivaltaisia tekoja kuin naisten. Miesten suhteen suurimmat akuutin dissosiatiivisen tilan laukaisijat ovat sota, vankila ja fyysinen tai seksuaalinen aggressio.

Mikä on dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivän riski itsemurhaan?

Yli 70 % dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsivistä potilaista on yrittänyt tehdä itsemurhan. He yrittävät sitä yleensä useammin kuin kerran ja osoittavat yleisesti itsetuhoista käyttäytymistä. 

itkevä nainen ja hymynaama

Dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä kärsimisen seuraamukset

Heikkeneminen todella vaihtelee potilaasta toiseen. Toiset osoittavat näennäisesti minimaalisinta heikkenemistä, kun taas toiset todella syvää laskua. Tästä häiriöstä kärsivät ihmiset minimoivat heidän dissosiatiivisten ja trauman jälkeisten oireiden vaikutuksen. Oireet voivat myös vaikuttaa negatiivisesti heidän avioliittoonsa, perhedynamiikkaansa ja lastenkasvatukseen. Itse asiassa ne vaikuttavat noihin kohtiin heidän elämässään enemmän kuin heidän työelämäänsä.

Asianmukaisella hoidolla monet potilaat osoittavat huomattavaa kehitystä henkilökohtaisessa ja ammatillisessa elämässään. Monet kuitenkin jatkavat heikkenemistä useimmissa normaaleissa aktiviteeteissa.

Siinä tapauksessa he vastaavat hyvin hitaasti hoitoon. Kehittyminen ja dissosiatiivisten ja trauman jälkeisten oireiden sietokyvyn väheneminen on asteittaista.

Pitkäaikainen hoito voi lisätä hitaasti heidän kykyään hallita oireita. Se myös auttaa vähentämään tarvetta rajoittavampaan hoitoon.

Joitakin kuuluisia dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä tai monipersoonahäiriöstä kärsivien tapauksia

Herschel Walkerin tapaus

Herschel Walker oli ammatiltaan amerikkalaisen jalkapallon pelaaja ja kamppailulajien asiantuntija. Hän omisti myös ruokayrityksen. Ensivilkaisulla hän vaikutti aivan tavalliselta, menestyksekkäältä ihmiseltä. Todellisuudessa hän kamppaili erittäin vaikean sairauden kanssa.

Herschel Walker

Lääkärit diagnosoivat hänellä olevan dissosiatiivinen identiteettihäiriö hänen vetäytyessään eläkkeelle amerikkalaisesta jalkapallosta. Ollessaan lapsi, hänen luokkakaverinsa usein kiusasivat häntä painon ja änkytyksen takia. Mutta Herschel pysyi lujana aina, kunhan hän pystyi ylittämään kaikki muut, sekä akateemisesti että atleettisesti.

Herscel loi toisen persoonan itsensä sisällä. Tuo henkilö ei koskaan antanut periksi, hän oli melkein kuin superihminen ja hän antoi tuon henkilön ottaa vallan täysin.

Louis Vivetin tapaus

Louis Vivet oli yksi ensimmäisistä ihmisistä, jolla diagnosoitiin olevan dissosiatiivinen identiteettihäiriö. Hän syntyi 12. helmikuuta 1863. Hänen äitinsä oli prostituoitu ja jätti Louisin huomioimatta melkein koko hänen lapsuutensa ajan. Siitä syystä hän 8 vuoden herkässä iässä teki ensimmäisen rikoksensa. Poliisi pidätti Vivetin monta kertaa. Hän asui vankeinhoidossa kunnes hän oli 18-vuotias.

Louis Vivet

Hän alkoi osoittaa merkkejä sairaudesta ollessaan 17-vuotias. Hänen persoonallisuutensa ilmaantui hänen mennessä työskentelemään viinitarhaan. Käärme kietoutui hänen kätensä ympärille ja hän traumatisoitui, vaikka se ei purrutkaan häntä. Hän alkoi kärsiä kohtauksista, joissa hän halvaantui lantiosta alaspäin.

Hänen oireensa eivät olleet fyysisiä, vaan psykosomaattisia. Hänet lähetettiin psykiatriin hoitoon, mutta hänen sairaudestaan tuli yhä vaikeampi. Sitten hänestä tuli aivan täysin uusi ihminen ja hänellä oli eri persoonallisuus, eikä hän tunnistanut keitään läheisiään.

Vuosien 1880-1881 välillä hänet siirrettiin mielisairaaloihin, joissa häntä hoidettiin hypnoosin ja metalliterapian avulla. Myöhemmin lääkäri pystyi diagnosoimaan hänet kunnolla ja havaitsi hänellä 10 erilaista persoonallisuutta. Jokaisella persoonalla oli omat piirteensä ja tarinansa. On mielenkiintoista, että Vivetin elämä oli inspiraationa Robert Louis Stevensonin romaaniin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde.

Kirjallisuus:

  • American Psychiatry Association. Manual diagnóstico y estadístico de los trastornos mentales (DSM-5), 5ª Ed. Madrid: Editorial Médica Panamericana, 2014.
  • GONZALEZ VÁZQUEZ, ANA ISABEL y MOSQUERA BARRAL, DOLORES. Trastorno De Identidad Disociativo o Personalidad Múltiple.Madrid. Editorial Síntesis.

  • KAPLAN, H. I., SADOCK, B. J. Sinopsis de psiquiatría. 8ª edición. Madrid: Panamericana – Williams &Wilkins, 1999.

Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • American Psychiatry Association. Manual diagnóstico y estadístico de los trastornos mentales (DSM-5), 5ª Ed. Madrid: Editorial Médica Panamericana, 2014.
  • GONZALEZ VÁZQUEZ, ANA ISABEL y MOSQUERA BARRAL, DOLORES. Trastorno De Identidad Disociativo o Personalidad Múltiple. Madrid. Editorial Síntesis.

  • KAPLAN, H. I., SADOCK, B. J. Sinopsis de psiquiatría. 8ª edición. Madrid: Panamericana – Williams &Wilkins, 1999.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.