Carl Jungin sanayhdistystesti
Carl Jungin sanayhdistystesti on yksi mielenkiintoisimmista psykologisista arvioinneista. Se perustuu siihen ajatukseen, että alitajuntamme kykenee joskus hallitsemaan tietoista tahtoamme. Tällaisena jopa yksi sana voi vapauttaa menneitä traumoja tai tuoda ilmi ratkaisemattomia sisäisiä konflikteja.
Jungin sanayhdistystesti oli hyväksytty laajalti monen vuosikymmenen ajan. Asiantuntijat käyttivät sitä laajoissa konteksteissa. Meidän olisi kuitenkin mainittava, että kyseessä on projektiivinen testi. Täten asiantuntijoiden olisi käytettävä sitä muiden lähteiden, arviointien ja haastattelujen ohella, voidakseen saada selvempiä ja tarkempia päätelmiä.
Carl Jung loi tämän testin 1900-luvun puolivälissä voidakseen purkaa alitajuntaa. Jung halusi ymmärtää sen ilmentymiä ja löytää sopivia kanavia sen analysoimiseksi. Tämä sallisi asiantuntijoiden ymmärtää sitä, ja lopulta tuoda ne ongelmat päivänvaloon, jotka haittaavat potilaan vapautta ja hyvinvointia.
Tämä tekniikka ei voisi olla yhtään helpompi. Testin suorittaja sanoo potilaalle jonkin sanan, sitten potilaan on vastattava siihen ensimmäisellä sanalla, joka hänelle tulee mieleen. Asiantuntijat väittävät, että ärsykkeenä toimivilla käsitteillä on melkein aina tapana tuoda mukanaan emotionaalisia taakkoja.
Tämän lisäksi terapeutin on analysoitava fyysisiä ja psyykkisiä reaktiota. Sitten kun testi on suoritettu, potilas ja terapeutti tulkitsevat nämä yhdessä. Vaikka tämä testi on yli sata vuotta vanha, sitä pidetään edelleen suhteellisen pätevänä.
Carl Jungin sanayhdistystesti: tavoitteet, ominaisuudet ja soveltaminen
Ensiksi tämä testi saattaa vaikuttaa vain pelkältä peliltä. Tämä testi koostuu siitä, että joku sanoo jonkin sanan, ja toinen vastaa siihen sanalla, joka hänelle ensimmäiseksi tulee mieleen.
Tähän liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin vain sanallisia reaktioita. Terapeutin on myöskin kiinnitettävä huomiota ärsykesanan aiheuttaviin fysiologisiin reaktioihin. Kuten saatamme nähdä tästä kuvauksesta, Jungin sanayhdistystesti perustuu eri teoreettisten standardien perusteisiin.
Tietoinen mieli ja kipupisteet
Carl Gustav Jung työskenteli uransa alussa Zürichin yliopiston Burghölzlin psykiatrisessa sairaalassa. Hän työskenteli Eugen Bleulerin alaisuudessa. Saatamme muistaa, että Bleuler perusti useita käsitteitä, joita käytämme edelleen psykologiassa ja psykiatriassa.
Jung alkoi tutkimaan traumaa ja komplekseja. Hänen mukaansa yksi tapa ymmärtää näitä ja tuoda ne päivänvaloon oli unien kautta. Ne saatettiin tuoda myös julki aktiivisen mielikuvituksen tai fantasian avulla. Hän huomasi päivittäisen työskentelynsä ohella potilaidensa kanssa, että tietyt sanat ja ilmaisut toimivat tiedostamattoman mielen ärsyttävinä impulsseina.
Yksi tapa saada nämä aktivaatiot aikaan ja saavuttaa yhteys trauman, pelkojen ja konfliktien psykologiseen maailmankaikkeuteen, oli herättää potilaassa tiettyjä avainsanoja. Testatakseen teoriaansa hän kehitti tämän sanayhdistystestin.
Kuinka terapeutit soveltavat tätä?
Ensiksikin, Jung teki selväksi, että tämä testi ei toimi kaikkien kohdalla. Tämä testi ei ole hyväksi ihmisille, jotka vastustelevat sitä liikaa tai heille, jotka eivät ota sitä vakavasti. Potilaat, jotka eivät hallitse omaa kieltään tarpeeksi, eivät hyödy tästä testistä. Tähän viimeiseen kategoriaan kuuluvat ihmiset, joilla on kielellisiä ongelmia johtuen vanhasta iästä, ymmärrysvaikeuksista, neurologisista ongelmista, kehityksellisistä puutteista, tai muista ongelmista.
Tämä testi koostuu 100 ärsykesanan esittämisestä potilaalle. Jokaisen sanan kohdalla potilaan on sanottava ääneen ensimmäinen asia, joka hänelle tulee mieleen. Tämä olisi tehtävä nopeasti ja automaattisesti.
Terapeutti kirjoittaa termin ylös, ja hänen on myös kiinnitettävä huomiota muihin tekijöihin. Tämä sisältää vastaamiseen käytetyn ajan, epämukavuuden tason ja potilaan kasvojen ilmeet. Asento, hiljaisuus ja ärsykesanan toistaminen voivat olla myös merkittäviä.
Carl Jungin sanayhdistystestin luotettavuus
Carl Jung huomasi tämän testin olevan erinomainen perheterapiassa. Kun hän käytti tätä testiä tällaisissa tilanteissa, hän tarkkaili samankaltaisia vastausmalleja. Tämä salli hänen tunnistaa lukuisten ongelmien alkuperät.
Jung itse hylkäsi tämän testin sen jälkeen, kun hänen mielenkiintonsa kokeellista psykiatriaa kohtaan kasvoi. Tästä huolimatta ammattilaiset jatkoivat tämän testin käyttämistä aina vuoteen 2005 asti. Nykyään sitä käytetään vain Jungilaisissa terapiaohjelmissa tai täydentävänä projektiivisena tekniikkana.
Vuonna 2013 tohtori Leon Petchkovsky suoritti tästä aiheesta mielenkiintoisen tutkimuksen. Magneettikuvauksen avulla hän osoitti, että Jungin sanayhdistytestin sanat saivat aikaan todella paljastavia neurologisia reaktioita ihmisissä. Peilineuronit aktivoituivat kun ihmiset kuulivat sanat kuten isä, perhe, pahoinpitely, pelko, lapsi, jne.
Myös eri aivojen alueissa, kuten mantelitumakkeessa, insulassa ja hippokampuksessa tapahtui aktiivisuutta. Tulokset olivat todella silmiinpistäviä ihmisissä, jotka kärsivät traumaperäisestä stressihäiriöstä.
Kaikki nämä todisteet osoittavat, että sanat herättävät tunteita, muistoja ja ajatuksia, jotka meillä on tapana jättää huomioimatta. Siitä huolimatta, että monet ihmiset kritisoivat Jungin sanayhdistystestiä, se on edelleen olennainen lähde, jota lukuisat tutkimukset tukevat.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Hill, John. (1975). Individuation and the association experiment. Annual of Archetypal Psychology, 145-151.
- Jung, Carl Gustav. (1917/1926/1943). The psychology of the unconscious processes. In Coll. Works, Vol.7: Two essays on analytical psychology (R. F. Hull, Trans.). London: Routledge and Kegan Paul, 1953.
- Jung, Carl Gustav (2016). Obra completa de Carl Gustav Jung. Volumen 2: Investigaciones experimentales. Estudios acerca de la asociación de palabras. Traducción Carlos Martín Ramírez. Madrid: Editorial Trotta.
- Petchkovsky, Leon (2013) “Las respuestas de la IRMf a la prueba de asociación de palabras de Jung: implicaciones para la teoría, el tratamiento y la investigación”. The Journal of Analytical Psychology, 2013, 58 (3) , 409-431.