3 tapaa, joilla vanhempien kontrollointi voi vahingoittaa
Hyvän kasvatuksen tavoite on välittää lapselle parhaat mahdolliset arvot ja tavat samalla, kun he kasvaessaan kypsyvät ja valmistautuvat sisäiseen itsenäisyyteen. Vanhempien ei pitäisi koskaan unohtaa, että tämä on perimmäisin tavoite, ja että kehityskulun täytyy olla asteittaista.
Mutta jotkut vanhemmat pelätessään itse maailmassa näkemiään vaaroja, käyttävät väärin tätä vanhemman vastuutaan suojella omia lapsiaan ja pitää heidät etäällä mahdollisesta uhasta, todellisesta tai kuvitellusta. Nämä pelot sekä tapa, jolla tällaiset vanhemmat ne kohtaavat, liittyy usein tapaan, jolla heidät on itse lapsena kasvatettu.
Ei ole epäilystäkään, etteikö omien lastemme kontrollointi olisi houkuttelevaa, sillä loppujen lopuksi on paljon helpompaa selvitä päivästä toiseen tällä tavalla. Ihmiset eivät kuitenkaan sano, että “on parempi ehkäistä kuin parantaa” tyhjän tähden.
Kukaan ei myöskään ole väittänyt, että lasten kasvattaminen olisi aina helppoa tai edes mukavaa hommaa. Itse asiassa tuntuu, että siitä on nykyään tullut yhä vaikeampaa ja vaikeampaa. Vanhempien pitää kisailla lukemattomien ja loputtomien ulkoisten tekijöiden kanssa, jotka eivät ole heidän hallinnassaan. Pakkomielteen kehittäminen kontrollointiin ei kuitenkaan ole parhain tapa hoitaa asia.
Vaikka pieni määrä hallintaa ja valvontaa on hyvästä, ei siitä pakkomielteisesti vaahtoaminen ole haitallista ainoastaan lapsille, vaan se vahingoittaa myös näin toimivia vanhempia. He kantavat suurta taakkaa, suurta vastuuta, ja kaikkein painavimpana pahana, suurta syyllisyyden tuntua harteillaan.
Lapsesi tulee kapinoimaan
Kapinointi on lähes luonnollista, sillä se on osa sisäistä itsenäistymistä. On kuitenkin olemassa monia erilaisia tapoja kapinoida. Maailmaa vastaan kapinointi ei ole sama asia kuin vanhempiaan vastaan kapinointi. Järjestelmää vastaan kapinointi ei ole sama asia kuin oman kodin sääntöjä vastaan kapinointi.
Lapset tarvitsevat tietyn määrän vapautta. Jos koetat hallita heidän elämänsä jokaista osuutta, tulevat he vaatimaan oman itsemäärämisoikeutensa entistä voimakkaammin ja luultavasti vähemmän järkevällä tavalla. Jos vanhemmat vaativat hallintaa sen suhteen, millä heidän lapsensa leikkivät, mitä he pukevat päälleen, mitä kirjoja he lukevat, muiden elämän osa-alueiden lisäksi, tulee lapsi kapinoimaan ennemmin tai myöhemmin.
Ilmiselvästi jonkin asteinen kontrollointi on välttämätöntä ja vanhempien täytyy valvoa tiettyjä asioita, sekä opastaa lapsiaan varmistaen, että he tekevät asiallisia päätöksiä. Mutta sen välillä on paljonkin eroa opastaako heitä vai syöttääkö heille jatkuvasi omaa arvoasteikkoaan ja tapojaan.
Anna lapsesi siis tehdä omat päätöksensä ja jos et ole samaa mieltä hänen kanssaan, niin pyydä häntä perustelemaan päätöksensä. Jos todella uskot hänen päätöksensä olevan huono, niin ohjaa häntä oikeaan suuntaan, auta häntä tekemään parempi päätös ja saata hänet pohtimaan oman päätöksensä seurauksia. Anna hänen myös kärsiä seuraukset, luonnollisesti niin kauan kuin hänen terveytensä ja turvallisuutensa ei ole vaarassa.
Lannistat hänen luovuutensa
Jos kontrolloit jatkuvasti mitä lapsesi tekee ja muutat hänet omaksi varjoksesi, tulee hän luultavasti tämän seurauksena olemaan vähemmän luova. Jos niinkin tärkeät ihmiset kuin hänen omat vanhempansa eivät validoi hänen päätöksiään, niin tuntee hän itsensä epävarmaksi sitten kun vääjäämättä joutuu niitä tekemään. Hän päätyy antamaan ajan päättää omasta puolestaan, jos kukaan muu ei rohkaise häntä jatkamaan eteenpäin sen suhteen, mitä on valinnut.
Jos tämä ei vaikuta sinusta kovin tärkeältä johtuu se ehkä siitä, että kuvittelet luovuuden olevan turhaa tai että se toimii ainoastaan kauniiden kuvien luomisessa, erinomaisten romaanien kirjoittamisessa tai talojen tyylikkäässä sisustamisessa. Mutta luovuus on paljon enemmän kuin nämä ilmentymät.
Luovuus on kyky löytää erilaisia ratkaisuja ongelmiin, joita nousee esiin, noiden ongelmien uudelleen muotoilua, asioiden näkemistä eri tavalla. Jos olet luova, et voi ainoastaan tehdä mahtavia asioita, vaan voit myös olla mahtava, todella mahtava. Pystyt selviytymään vastoinkäymisistä ja olemaan mitä tahansa haluat olla. Kieltäisitkö tämän omalta lapseltasi?
Älä kerro heille miten tehdä asiat hyvin, vaan anna heille mahdollisuus löytää ratkaisu itse. Salli heidän löytää erilaisia tapoja asettaa ja ratkaista ongelmia, sekä keskittyä niihin. Ja jos he todella onnistuvat ratkaisemaan jonkin ongelman, mitä väliä sillä on miten hän sen teki? Tärkeää on vain se, että hän teki sen ja keksi ikioman ratkaisunsa. Sisäistä, että he ovat toisinaan oikeassa ja että usein heillä saattaa olla jopa parempi ja hyödyllisempi näkökulma kuin sinulla.
Lapsestasi tulee hermostunut ihminen
Liiallinen kontrollointi pakottaa hänen mielensä pieneen häkkiin, jossa hän mahtuu hädin tuskin liikkumaan. Kuvittele itsesi lukittuna todella pieneen huoneeseen, tietämättä miksi ja kykenemättä pakenemaan.
Kuinka kauan kestäisi ennen kuin alkaisit ravata hermostuneesti edestakaisin, koettaen paeta? Tällaista on se ahdistus, jota oma lapsesi kokisi jos koettaisit kontrolloida häntä päivän joka hetki, jos koettaisit järjestää heidän jokaisen hetkensä, jos et antaisi hänelle tilaa olla oma itsensä.
Vain koska sinä ajattelet kaiken olevan omassa hallinnassasi, ei tämä tarkoita, että näin on. Sitten kun lapsesi on liian suuri mahtumaan tuon kuvitteellisen huoneen rajoihin ja puskee sen oven matalaksi ymmärrät viimeistään, että et oikeasti hallinnut yhtään mitään. Tulet tällöin huomaamaan, että tuo kynnyksen ylittävä ihminen on hermostunut yksilö, kiihkeä tekemään juuri päinvastoin kuin sinä sanot, mutta kykenemätön päättämään johdonmukaisesti.