En voi unohtaa mitä sait minut tuntemaan
Sanotaan, että ainoastaan asiat jotka voimme tuntea, jotka saavat meidät värähtelemään ja synnyttävät väristyksen tai tunteiden myllerryksen sisimmässämme, ovat niitä joita emme koskaan unohda. Sinä jätit jälkesi minuun. Sinä olet eräänlainen myrsky, joka onnistui löytämään minut ja muotoilemaan minua uuteen uskoon sisältäpäin. Myrsky, joka tiesi, että se toi mukanaan onnellisimmat hetket, joita kukaan oli minulle antanut tähän mennessä.
Nyt kun aikaa on vierinyt ohi, alan minä todennäköisesti unohtamaan. Unohtamaan kuka sinä olit, millainen minä olin sinun kanssasi ja miltä meistä tuntui kun me olimme yhdessä. Itse asiassa kaikkein loogisin asia olisikin, että se olisi vain yksi elämänkokemusteni joukossa ja polku oppimiseen. Kuitenkin on jotain, joka tulee jäämään ja jota minä kannan ikuisesti mukanani: lämpö silloin kun oli kylmää, kylmyys silloin kun tarvitsin lämpöä ja jokainen kerta kun sinä kosketit minun sydäntäni.
Virheet haihtuvat pois, väristykset määrittelevät meidät
Meidän itsemme ajatteleminen on ajan ja paikkojen ajattelua: Mitä me olimme? Mitä me olemme? Mitä me tulemme olemaan? Ja vaikuttaisi siltä, että muistot ovat ainoat vastaukset, joita meillä on. Muisti on ensisijaisesti unohduksen muoto, jotain jonka Benedetti tiesi miten täsmällisesti ilmaista.
Me olemme mitä me muistamme ja muistamme ne asiat, jotka ovat ravistelleet jokaista kehomme osaa, jopa niitä joita ei voi nähdä. Muut tapahtumat, jotka olemme käyneet läpi, häviävät ja sekaantuvat mielissämme sellaisella tavalla, että me emme toisinaan edes tiedä mitä todella tapahtui: me pidämme mukanamme ainoastaan muiston siitä, mitä me tunnemme.
Virheet, jotka me joskus teimme tai joku muu teki kanssamme, tulevat eräänä päivänä katoamaan kuin savuna ilmaan. Ainut asia, joka jää jäljelle, on niiden aiheuttama väristys, arpi siitä asiasta joka jonkin aikaa sitten teki meistä sen, joka olemme tänään: meidän henkilöllisyytemme todentaa tuo rikkinäisten peilien keko, joka tekee meistä sen kuka olemme. Ja kaikki ne pienet onnellisuuden annokset, jotka ovat saaneet meidät ymmärtämään, että me todella olemme elossa.
Sinä olet yksinkertaisesti tunne menneisyydestä
Me emme voi täysin hankkiutua eroon menneestä. Tämä on syynä sille, miksi sinun kaltaisesi ihmiset, jotka olivat kerran osa nykyisyyttäni mutta eivät ole enää, säilyvät elämässäni muistojen muodossa: niiden, jotka eivät ole enää todellisia ja käsinkosketeltavia, mutta ovat jäljellä tunteiden kautta.
Jos se pystyi saamaan vatsasi ylösalaisin, et pysty unohtamaan tuntemusta, jonka kyseisenä hetkenä koit. Ne ovat saattaneet satuttaa sinua, tämä on totta, aivan kuten ne ovat satuttaneet minua. Mutta kaikki se mikä satuttaa sinua on yleensä hellinyt sinua jossain vaiheessa. Ja tuo tuska ja nuo kyyneleet voivat mennä ohi, mutta helliminen jatkuu. Se on aina sinun seuranasi.
Minä kiitän sinua tuskasta, jonka minulle aiheutit
Sydän itkee toisinaan niin paljon, että vaikuttaa siltä kuin se ei koskaan unohtaisi miten hukutettu olo sillä on. Kuitenkin se voi olla viisaampi kuin me uskommekaan, jos vain annamme sen olla. Sydän on kykeneväinen hävittämään huonot muistot ja selviytymään niistä, pitäen kiinni hyvistä ja selvittäen menneen.
Kun sanon, että sydän on kykeneväinen hävittämään, en tarkoita etteivätkö vivahteet säilyisi. Kyse on vain siitä, että kun kipu lakkaa satuttamasta, tiedämme me hyväksyneemme sen ja oppineemme elämään sen kanssa. Tällä tavoin koittaa aika, jolloin me tulemme olemaan kiitollisia siitä, että lankesimme. Sillä tämä oli ainut tapa, jolla me saatoimme oppia nousemaan taas jaloillemme ja arvostamaan tukevasti suorassa seisomista entistä enemmän.
Ei ole mitään mieltä elää tilanteita mielessämme aina vain uudestaan. Ainut keino katsoa kohti tulevaisuutta on liikkua kaikkien tapahtumien toiselle puolen, tavoittaa tunteet ja tutustua itseemme jokaisesta perspektiivistä, jonka elämä eteemme heittää.