Täydellistä äitiä ei ole olemassa, mutta on miljoona tapaa olla hyvä äiti
“Joskus äitinä oleminen on todella vaikeaa. Kyllä, se on vaivan arvoista. Kyllä, äitinä oleminen on yksi väkevimmistä kokemuksista, jonka nainen voi kokea. Kyllä, mikään muu tilanne ei elämässä jätä sellaista jälkeä naiseen kuin se ensimmäinen kerta, kun saat vastasyntyneen, likaisen, kuuman, märän lapsen syliisi, lapsen, joka vielä hetki sitten eli kohdussasi, joka nyt katsoo sinua silmiin aivan kuin sanoakseen ‘Minä tunnen sinut.’
Mutta silti, äitinä oleminen on vaikeaa.
Kyse ei ole pelkästään menetetyistä yöunista, synnyttämisen raskaudesta, uuden vauvan huolehtimisen uuvuttavuudesta, tai edes siitä hormonikoktailista, joka jyllää naisen kehossa vielä monta viikkoa synnytyksen jälkeen. Äitinä olemiseen liittyy fyysisten seikkojen lisäksi psyykkisiä haasteita: huoli lapsen hyvinvoinnista ja siitä, hoidatko lasta oikein. Kaikki ne kysymykset ja kommentit hyvää tarkoittavilta sukulaisilta ja ystäviltä, jotka voivat saada olon epävarmaksi ja pelokkaaksi. Kaikilla on oma painava sanansa sen suhteen, miten lapsia kannattaa ja kuuluu hoitaa ja kasvattaa.
Äitinä oleminen muuttaa järisyttävällä tavalla koko elämäsi ja maailmasi, jopa oman persoonasi. Vielä raskaana ollessasi et ehkä käsittänyt, mitä äitinä oleminen merkitsee. Sinulla oli työsi, projektisi, ystäväsi, kehosi ja kaikki ne muut asiat, jotka olivat yksinomaan sinun. Sinun aikasi. Sinun elämäsi. Lapsen saaminen muuttaa tämän kokonaan, ja yhtäkkiä aikasi ja elämäsi ei olekaan enään sinun, vaan hänen, lapsesi.
Saatat yllättyä katsellessasi itseäsi peilistä, pieni lapsi rinnallasi nukkuen tai leikkien, etkä välttämättä enää edes tunnista itseäsi. Äitiys voi olla kuluttavaa ja se voi näkyä ulkoisesti fyysisinä muutoksina: mustat silmänaluset, eloton iho, likainen tukka. Missä vaiheessa muutuin täksi naiseksi, jolla ei ole aikaa käydä edes suihkussa? Kuka olen? Kuka olen nyt?
On hyvä muistaa, että olet silti edelleen sinä, mutta vain erilainen versio itsestäsi. Olet kasvanut itseäsi suuremmaksi, osa itsestäsi elää nyt kehosi ulkopuolella. Et välttämättä tajua sitä aluksi. Et ehkä osaa löytää tietäsi entisen itsesi luokse. Uusi elämänvaihe: vaipanvaihto, tuntikausien imettäminen, lauletut tuutulaulut, ne eivät tunnu sopivan mitenkään siihen elämään, jota vietit ennen lapsen tuloa. Entinen elämä voi vaikuttaa kaukaiselta, mahdottomalta, tuntemattomalta. Tuo entinen elämä, jossa tulit ja menit miten tahdoit, kuuluit vain itsellesi ja järjestit tekemisesi niin kuin parhaalta tuntui.
Koko olemuksesi on nyt erilainen ja palvelee eri tarkoitusta. Elät toiselle ihmiselle: ruokkiaksesi, helliäksesi, leikkiäksesi, puhuaksesi ja rakastaaksesi häntä.
Tulee vielä hetki, jota et välttämättä edes aluksi huomaa, kun ruokinta-aika lyhenee ja yöunien pituus venyy. Nukut paremmin, energiasi palautuu. Vauvasi oppii nostamaan päätään, kierähtämään lattialla ympäri, ryömimään ja kävelemään. Ei aikaakaan, kun hän jo jokeltelee.
Yhtenä päivänä vauvasi hymyilee sinulle ja tuntuu siltä, että kaikki se, mitä olet vauvan eteen tehnyt on pientä ja mitätöntä, eikä ollenkaan raskasta. Yhtenä päivänä vauvasi puhuu sinulle, sanoo ‘äiti’. Kun hän kasvaa, hän kiipeilee pian puistossa, keinuu, leikkii muiden lasten kanssa, pian hän rustaa ensimmäisiä kirjaimiaan ja näyttää niitä sinulle ylpeänä saavutuksestaan. Etkä haluaisi mistään hinnasta ikinä palata takaisin siihen elämään, jota vietit ennen lapsia: siihen elämään, jossa tiesit niin vähän rakkaudesta…”
Lähde: Vivian Watson Molina, A New Maternity (“Uusi äitiys”)
Koska tämä on pelkkää alkua…
Olimmepa äitejä tai lapsia, pystymme ymmärtämään, että kaikki tekevät virheitä. Virheet ovat inhimillinen osa ihmistä. Täydellistä äitiä ei ole olemassakaan, sillä äidissä ilmenevät virheet ja epävarmuus eivät katoa äitiyden myötä. Äidin vastuu on suuri ja jokainen äiti tekee parhaansa lastensa eteen.
Onneksi maailmassa on enemmän hyviä äitejä kuin huonoja, ja suurin osa lapsista kokee, että äitimme ovat antaneet meille eväät kunnolliseen ja onnelliseen elämään. Äitimme antavat meille mahdollisuuden kokea, nähdä ja elää tässä maailmassa.
Äidiksi tulevalla naisella on ehkäpä paras etuoikeus koko maailmassa: ikuinen, ehdoton rakkaus. Äiti, joka rakastaa lapsiaan pyytettömästi, antaa lapsilleen parhaat mahdolliset eväät elämään. Äidit tekevät virheitä, eikä äitien tule odottaa olevan täydellisiä olentoja. Tärkeintä on yrittää parhaansa.
Äidin sydän kasvaa suuremmaksi joka päivä, kun hän seuraa lastensa kasvua ja kehitystä. Äidin rakkaus alkaa siitä hetkestä, kun vauva kehittyy kohdussa ja se jatkuu koko elämän.