Sitä ei ollut tarkoitettu, mutta se kannatti

Minä muistan edelleen tavan, jolla kävelit, ja tavan, jolla katsoit minuun… Tavan, jolla me nauroimme yhdessä mitä hölmöimmille jutuille… Vain koska me olimme onnellisia.

Elämä ja sen olosuhteet ovat erottaneet meidät, mutta se kannatti… Kannatti jakaa salaisuuksia, halauksia, suudelmia ja toiveita sinun kanssasi…

Elämä ja sen olosuhteet ovat erottaneet meidät, mutta se oli sen arvoista…

Elämä on antanut meille lahjan, sen että tunnemme ja rakastamme itseämme ja vain tällä on merkitystä. Minä en aio täyttää itseäni katumuksella vain, koska et ole enää täällä kanssani. Minä en voi kulkea ympäriinsä sanoen: “Olen menettänyt hänet lopullisesti, olen niin onneton!” “Kohtalo vei hänet minulta!” Se yksinkertainen tosiasia, että minä jaoin elämäni kanssasi vaikkakin vain lyhyen hetken ajan, on enemmän kuin tarpeeksi saamaan minut tuntemaan oloni siunatuksi.

Elämä ja sen olosuhteet ovat erottaneet meidät, mutta se kannatti…

Minä en aio itkeä, koska sinä olet poissa ja enää pelkkä muisto; sinä teit minut onnelliseksi. Sinä sait minut uskomaan uudestaan rakkauteen; kunnioitukseen, osallisuuteen.

Sinä sait minut uskomaan kahden epätäydellisen olennon täydelliseen yhdistelmään. Vaikkakin olisin mieluummin jatkanut kulkuani sinun kanssasi ja rinnallasi.

Vaikka elämä raahasi sinut kauas minusta, kuten voimakas hurrikaani, enkä enää koskaan näe sinua, niin minä en välitä siitä. Sinun muistosi elää minussa ikuisesti.

Sinä saatat tavata toisia rakastajia ja minä tiedän, että en itse tule sulkeutumaan. Elämällä on taito yllättää meidät ilman, että edes huomaamme sitä. Lisäksi on mahdollista, että rakkaus ei enää koskaan tule kolkuttelemaan minun ovelleni… Ihan totta, kuinka kukaan voisi tietää moista?

Mutta kaikesta huolimatta sinun hellät suudelmasi ja hellät sanasi sekä tapa, jolla rauhoitit minua silloin kun olin huonoimmillani… Nuo asiat tulevat aina olemaan erityisellä kunniapaikalla sydämessäni.

Sinä saatat tavata muita rakastajia, enkä minä valitse piileskelyä. Elämä saattaa hyvinkin yllättää minut.

Ja kaikesta huolimatta se tapa, jolla suutelit minua otsalle ja nenänpäähän; se tapa, jolla otit käteni ja katsoit niitä tavalla, joka sai minut tuntemaan oloni erityiseksi; se tapa, jolla nostit minut ilmaan ja sait meidät tuntemaan kuin me olisimme onnen omistajia… Nuo asiat tulevat aina olemaan erityisellä paikalla sydämessäni.

Muistojen voima

Muistot ovat ihmisen syvin perusolemus, muodostuen meidän kokemuksistamme ja hetkistämme. Ne ovat osa meidän henkilökohtaista historiaamme ja elämämme kulkua.

Ovatpa hyviä tai huonoja, niillä on mahtava voima meidän sisimmässämme, koska sekunnin murto-osassa ne voivat saada ihomme kananlihalle, saada meidät vuodattamaan kyyneleitä tai yksinkertaisuudessaan saada meidät hymyilemään.

Kuten viimeisimmässä tarinassa mainittiin, joka siitä huolimatta että sitä ei ollut tarkoitettu, jätti se jälkeensä muiston siitä mitä elettiin ja miten me sen tunsimme. Muisto ruokkii meitä, se antaa meille voimaa.

Tästä huolimatta, vaikka suhde ei jatkunut mistä tahansa syystä, sinulla on aina muistoja, tuo perusolemus, sinetti. Ja jopa jos aloitat elämäsi uudelleen, sinulla tulee aina olemaan muisto siitä kaikesta.

Mutta ole varovainen, äläkä pidä kiinni muistoista yhtään sen pidempään kuin on suositeltavaa ja tarpeen, koska ne ovat erittäin taitavia jättämään haavoja avoimiksi.

Rakastavien muistojen vaaliminen sellaisista ihmisistä, joita olet rakastanut, on hyvä ja myönteinen asia. Mitä meidän taas ei pitäisi tehdä, on menneessä roikkuminen.

Elämä jatkuu ja meidän täytyy jatkaa onnellisina olemista ja mielemme avaamista uusille kokemuksille ja uusille ihmisille, jotka voivat tuoda meille onnea, uudestaan.

Muistot, joita me elämme uudelleen myönteisellä tavalla, hyödyttävät meitä ja auttavat meitä kokemaan, että elämä on tarjonnut meille lahjan ja näin ollen meidän pitäisi tuntea olomme onnekkaiksi.

Sitä paitsi, voimme aina oppia jotain omista kokemuksistamme.

Muistot ovat osa elämää. Kun nuo ihmiset ovat mennyttä, ne auttavat meitä kokemaan uudestaan näiden ihmisten läheisyyden, vaikka vain hetken verran. Meidän täytyy elää ne uudelleen ilolla, ei surun ja nostalgian täyttäminä. Pidä parhaat osat ja opi huonoimmista.

Meidän ei pidä käyttää muistoja piinataksemme itseämme sillä, mitä olemme menettäneet. Jos meillä ei olisi muistoja, olisi elämämme tyhjää. Ehkä meillä ei olisi mitään menneisyydestämme, josta valittaa, mutta ei meillä myöskään olisi mitään mistä iloita.

Ehkä meillä ei olisi mitään menneisyydestämme, joka tekee meidät surulliseksi, mutta yhtä lailla meillä ei olisi mitään mistä olla iloisia ja onnellisia.

Meidän muistoillamme on elämä.