Rakastamamme asiat pysyvät aina lähellämme
Meidät on erotettu 587 kilometrillä, 27 päivällä ja noin 17 kaupungilla fyysisessä todellisuudessa, mutta kuten Julio Cortazar sanoisi, asiat joita rakastamme pysyvät aina lähellämme. Ja olemme läheisempiä kuin koskaan. Olemme paras todiste siitä että suhteet luodaan hitaasti, sitkeydellä sekä suuremmalla vaivalla jos välillä on etäisyyttä.
Toisin sanoen, tiedätkö tunteen joka sinulla on ollut kun olet ollut pitkän ajan erillään rakkaistasi, sitten tulet takaisin ja tunnet että kaikki muu on muuttunut paitsi suhteesi heihin? Juuri tämä tapahtuu meille: olemme pysyneet läheisinä vaikka olemme olleet fyysisesti kaukana toisistamme, vain koska emme ole antaneet itsemme unohtaa toisiamme.
Kotimme on lähellä sitä minne olemme menossa
Monesta eri syystä polkumme joutuvat eroamaan meille rakkaan ihmisen kanssa joksikin määrätyksi ajaksi. Meidät siirretään toiseen kaupunkiin, meidän täytyy etsiä töitä muualta, perhe odottaa meitä toisessa maassa jne.
“Voisin kertoa sinulle, että kotini on missä vain jos sinä olet se joka avaa oven.”
– Elvira Sastre –
Suurimmat huolet joita meillä on ennen lähtöä eri teille johtuvat siitä, mitä tapahtuu tunteillemme ja niiden ihmisten tunteille jotka jätämme taaksemme. Unohtavatko he minut? Muuttuuko suhteemme? Pystymmekö käsittelemään tämän? Nämä kaikki ovat tavallisimpia kysymyksiä joita kysymme itseltämme.
Kun saavumme uuteen määränpäähämme, tajuamme kuitenkin että paikka jota kutsuimme “kodiksi” kulkee mukanamme ja ympäröi meitä yhä lämmöllä. Pidämme sitä edelleen kotinamme koska otamme sen mukaamme mihin ikinä menemmekin, meihin itseemme sekä siihen mitä ajattelemme. Se on osa olemustamme joka rikastuu uusilla ihmisillä mutta joka ei koskaan unohda.
Yhteys, joka on vahvempi kuin vastoinkäymiset
Yhteys joka on luotu ennen lähtöäsi on erillään vietetyn ajan ja paluuhetkesi menestyksen takana. T oisin sanoen side välillänne on nujertanut välimatkan. Mutta siteiden täytyy olla vahvat jo etukäteen jotta ne voivat voittaa välimatkan aiheuttamat vastoinkäymiset.
Ponnistelu on epäilemättä helpompaa jos todella olette rakastuneita. Asiat joita rakastamme pysyvät aina lähellämme, koska tiedämme mitä ne merkitsevät meille ja elämällemme. Emmekä halua menettää niitä mistään hinnasta.
“En tiedä mitä se oli, mutta välillämme oli jotain erityistä ja me tiesimme sen. Sen pystyi näkemään tavastamme liikkua ja puhua. Emme puhuneet paljon, monet asiat vain ymmärrettiin. Ja se järkytti muita ihmisiä, turvallisuuden ilma jonka karkotimme.”
– Charles Bukowski –
Kun on yhteenpalaamisen aika, vaikuttaa usein siltä että maailma jonka jätimme jälkeemme eteni ilman meitä. Ihmiset ovat jatkaneet elämäänsä ja sinun tehtäväsi on nyt sulautua takaisin heidän maailmaansa. Jos yhteys on säilynyt, huomaat pian että suhteet eivät ole muuttuneet, ja että lyhyessä ajassa yhdistät pisteet menneen ja tulevan välillä.
Kuka kärsii enemmän: se joka odottaa vai se joka ei ole koskaan odottanut ketään?
Ero tuo mukanaan enemmän tai vähemmän kärsimystä, koska itsensä erottaminen muista on mutkikasta vaikka se kestäisi vain vähän aikaa. Hyvästelyt ovat yleensä vaikeita useimmille ihmisille, olkoonkin että ne olisivat vain tilapäisiä.
Runoilija Pablo Neruda kysyy meiltä seuraavaa: kuka kärsii enemmän, se joka odottaa vai se joka ei ole koskaan odottanut ketään? Toisin sanoen sattuu tuntea olevansa yksin ja sattuu kun ei voi halata niitä jotka ovat kaukana. Läheisten etäisyys sattuu myös, mutta meitä lohduttaa kaukana olevien läheisyys.
Huolimatta vastauksestasi edelliseen kysymykseen, kaikkein suotuisinta näyttäisi olevan oppia nauttimaan itsenäisyydestäsi. He jotka rakastavat meitä pysyvät aina lähellämme ja tulevat takaisin yhä suuremman kaipuun kanssa kuin ennen. Toisaalta jos emme odota ketään, itsensä rakastamisen viljelyn pitäisi olla päätehtävämme.
“Joskus ainoa mitä tarvitset on 56 sekuntia langatonta keskustelua piristääksesi jotakuta joka on kilometrien päässä. Ja meillä kaikilla on antaa 56 sekuntia.”
– Carlos Miguel Cortés –