Rajoituksesi ovat vain mielessäsi

Rajat, jotka asetamme itsellemme, eivät itse asiassa ole todellisia. Ne ovat uskomuksia jotka olemme omaksuneet lapsuudestamme lähtien. Ne ovat esteitä jotka olemme rakentaneet perustuen asioihin, jotka olemme oppineet vanhemmiltamme ja opettajiltamme. Ne eivät välttämättä ole rajoja, joihin olemme itse törmänneet.

Päästäksemme yli näistä rajoituksista, jotka olemme itsellemme asettaneet, meidän tulee todella käsittää mielessämme ja sydämessämme, että nämä rajoitukset ovat itseaiheutettuja. Tietyt tieteenalat, kuten coaching ja NLP (Neurolinguistic Programming) auttavat meitä näkemään nämä rajoitukset ja pääsemään niistä yli.

Miten ja missä rajoituksemme syntyvät

Me kaikki synnymme varustettuina tietyillä geeneillä, jotka mahdollistavat sen että meillä on luontainen kyky tehdä joitakin asioita paremmin kuin toisia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita että meidän pitäisi luopua kaikista asioista joita emme tee niin hyvin. Voimme kuitenkin sanoa, että geeniperimämme on rajoitustemme ensimmäinen lähde.

Ympäristössä jossa elämme, perheemme, ystävämme ja koulutuksemme ovat kaikki merkittävässä roolissa kun muodostamme itseaiheutettuja rajoituksiamme. Kaikki nämä tekijät vaikuttavat siihen, miten löydämme lahjakkuutemme ja kuinka koemme ne aktiviteetit joista innostumme.

Kun viittaamme koulutukseen, on tärkeää korostaa että kun tarkkailemme lapsia, voimme huomata että heillä ei ole minkäänlaisia rajoituksia sen suhteen, mitä he kokeilevat – he kokeilevat mitä tahansa, mitä he haluavat kokeilla. Tämä johtuu siitä, että he uskovat pystyvänsä mihin tahansa mihin ryhtyvätkin.

Englantilainen kirjailija ja kouluttaja Ken Robinson väittää, että kasvaessamme koulutusjärjestelmämme valmistaa meitä “oikeaan maailmaan”. Mutta mikä tämä “oikea maailma” on? Se ei tietenkään ole sama asia kuin mitä se oli vuosia sitten.

Ongelmana on, että nykyinen koulutusjärjestelmä luotiin samaan aikaan teollistumisen syntymisen aikaan. Silloin tarvittiin tiettyjen tieteenalojen erikoisosaajia tuotantoprosessien eri vaiheisiin. Tämä johti siihen, että tiettyjä aineita lisättiin kouluissa, ja luovat aineet, kuten musiikki, kirjoittaminen, liikunta ja tanssi jäivät sivurooliin.

Paradoksaalisesti, elämme tällä hetkellä yhteiskunnassa joka on täysin erilainen kuin ennen, mutta koulutusjärjestelmämme on edelleen hyvin samanlainen. Muuttumaton koulutusjärjestelmämme ja koulussa opetettavat aineet ovat osasyy psyykkisiin rajoitteisiimme jotka myöhemmin sisäistämme.

Mitä meidän tulisi oppia päästäksemme yli rajoituksistamme?

Lapset eivät pelkää kokeilla asioita tai ajatella eri tavalla. Niin ollen, on tärkeää saada takaisin se luovuus ja oppia ajattelemaan kuin lapsi. On tärkeää oppia luomaan pelottomasti, vapautua omista rajoitteistamme ja tehdä kaikkea sitä mikä innostaa meitä. Mutta mitä meidän tulisi oppia eliminoidaksemme omat rajoituksemme?

Löytää uudelleen uskomaton kykymme oppia

Lapset omaavat sisäsyntyisen uteliaisuuden kaikkeen ympärillään. He katselevat kaikkea, he koskevat kaikkea, he tutkivat kaikkea. He eivät koskaan lakkaa olemasta kiinnostuneita kaikenlaisista asioista. Loputtoman uteliaisuutensa ansiosta heillä on valtava kyky oppia.

Päästä yli pelostamme tehdä virheitä

Lapset eivät pelkää virheiden tekemistä. Opimme tämän pelon vähitellen kasvaessamme aikuisiksi ja sisäistämme mieleemme että virheet ovat jollain tavalla paha asia. On tärkeää oppia, että virhe voi olla erittäin arvokas kokemus, jopa menestys itsessään.

Tehdä kaikkea innostuneesti

Kehittämällä niitä asioita, joita kohtaan tunnemme aitoa innostusta, ja laittamalla lisää toivoa asioihin joita teemme, parannamme olennaisesti saavuttamiamme tuloksia. Jos emme tunne innostusta työtä kohtaan jota teemme nyt, ehkä on aika vaihtaa työpaikkaa. Ehkä on aika olla rehellinen itselleen, tunnistaa mistä todella nautimme ja työskennellä sen parissa, mitä tahansa se sitten onkaan.

Leikkiä

Lapsi voi oppia leikkimään millä tahansa. Yksinkertaisesta pahvilaatikosta hienoon kauko-ohjattavaan autoon, mikä tahansa tarjoaa heille mahdollisuuden tehdä kokeiluja. Aikuiset ovat kuitenkin menettäneet tämän kyvyn nauttia ja leikkiä oppiakseen jotakin uutta. Sanomme jatkuvasti itsellemme asioita kuten “en pysty” tai “en osaa”, ja tällä tavoin vahvistamme jatkuvasti entisestään rajoituksia, jotka olemme itsellemme rakentaneet.