Polku henkiseen kypsyyteen
“Olen antanut anteeksi virheitä, jotka olivat anteeksiantamattomia. Olen yrittänyt korvata henkilöitä, joka olivat korvaamattomia ja unohtaa ne, jotka olivat unohtumattomia. Olen tehnyt asioita hetken mielijohteesta. Ihmiset, joiden en olisi ikinä uskonut niin tekevät, ovat tuottaneet minulle pettymyksen, mutta minäkin olen tehnyt niin muille.
Olen nauranut silloin, kun oli melkein mahdotonta nauraa. Olen syleillyt jotakuta suojellakseni tätä. Olen solminut elämän pituisia ystävyyksiä. Olen rakastanut ja ollut rakastettu, mutta olen kokenut myös torjumisia. Minua on rakastettu silloinkin, kun en tiennyt kuinka rakastaa.
Olen kiljunut ja pomppinut ilosta. Olen elänyt rakkaudelle ja tehnyt ikuisia lupauksia koskien rakkautta, mutta olen myös rikkonut monet niistä.
Olen itkenyt kuunnellessani musiikkia ja myös katsellessani valokuvia. Olen soittanut jollekulle kuullakseni tämän äänen. Olen rakastunut hymyyn. Olen melkein luullut kuolevani liiasta nostalgisuudesta…
Minua on pelottanut, että menetän tärkeän ihmisen, ja niin minulle on tapahtunutkin, mutta silti minä pysyin elossa!
Ja minä elän edelleen!
Ei, minä en vain kulje läpi elämän. Sinunkaan ei tulisi antaa sen lipua ohitsesi, siispä…
Elä!
On todella hyvä taistella päättäväisesti, arvostaa elämää ja pitää sitä hyvänä sekä elää intohimoisesti. Häviä taistelusi tyylillä, ja rohkene voittaa, sillä maailma kuuluu niille, jotka rohkenevat elää. Elämä on liian arvokas ollaksesi välinpitämätön.
-Charles Chaplin-
En ole muuttunut, olen oppinut. Eikä oppiminen ole muuttumista, se on kasvamista. Sitä voi olla hankala ymmärtää, mutta olen jo kiivennyt monen vuoren huipulle ja tullut sieltä alas. Olen kasvanut paholaisteni kanssa ja kohdannut varjoni.
Ollakseni rehellinen, elämään ei ole olemassa ohjekirjaa. Lähes kaikkeen on tehty ohjeistuksia, mutta ei kypsymiseen. Tämän voi oppia vain kävelemällä läpi elämän ja kiinnittämällä huomiota sen tuomiin lukuisiin viesteihin siitä, mitä sinun tulisi olla ja mitä sinun ei tulisi olla, sekä siitä, mitä sinun tulisi saavuttaa.
Emme usein ymmärrä sitä, että henkinen kypsyys ei tarkoita fyysistä kypsyyttä. Se ei ole itsestäänselvyys, se vaatii työtä.
Ikävä kyllä vain harvat meistä pääsevät perille siihen elintärkeään pisteeseen, jossa voisimme todeta: “Selvisin siitä vaikeuksien kautta, kävellen.” Siihen pisteeseen, jossa ymmärtäisimme, ettei ole olemassa voimakkaampaa rakkautta kuin rakkaus itseämme kohtaan. Tästä syystä on todella tärkeää ymmärtää, että kun opimme, ettei meidän tarvitse muuttua, me kasvamme.
Miten henkisesti kypsät ihmiset toimivat?
1. He päästävät irti menneestä…
Jos pidämme kiinni siitä ajatuksesta, että mikä tahansa mennyt aika oli nykyistä parempi, tulemme kärsimään henkisesti tässä hetkessä. Se estää meitä olemasta vapaita, päästämästä irti. Se syöksee meidät paniikkiin ja kuiluun, joka meidän silmissämme näyttää liian syvältä.
Tällainen taaksepäin tuijottaminen ja menneestä kiinni pitäminen aiheuttaa ikään kuin henkistä huimausta. Henkisesti kypsät ihmiset lopettavat taakse vilkuilun, jotta he voivat sulkea nuo vaiheet pois elämästään, parantaa haavansa ja lopettaa lyömästä itseään kipeään kohtaan.
2. …mutta eivät ennen kuin ovat kohdanneet sen.
Henkisesti epäkypsät ihmiset ajattelevat, että menneiden aikojen ajattelu on ajanhukkaa, ja ettei heidän tarvitse selvittää sisäisiä asioitaan. Tämä tarkoittaa sitä, että menneiden aikojen saasta kerääntyy kerääntymistään ja muodostaa lopulta kasvavan kärsimyksen vuoren.
Jos et tutki sitä, mitä sisältäsi löytyy, et pääse siltä karkuun, vaan sen sijaan henkisen menneisyytesi ikävät asiat vahingoittavat nykyistä elämääsi. Tämä tietenkin supistaa positiivisuuden tilaa ja mikä pahinta, satuttaa sinua itseäsi. Tämä kipu ei ole pientä.
Kun olet siis oppinut tarpeeksi kivustasi, tutki itseäsi sisäisesti parantaaksesi henkisen kipusi ja kiivetäksesi elämässäsi yhden askeleen ylemmäs.
3. He lopettavat valittamisen.
He joko muuttavat asian tai hyväksyvät sen. Jos olet henkisesti kypsä ihminen, ymmärrät, että valittaminen on sysännyt sinut pimeään labyrinttiin. Olemme sellaisia, millä tavalla ajattelemme, ja henkisesti kypsät ihmiset ovat kokeneet tämän. Jos toimit enemmän ja valitat vähemmän, kasvat henkisesti.
4. He antavat virheiden tapahtua.
Olet henkisesti kypsä ihminen, jos olet ymmärtänyt, että virheet ovat hyvä tapa oppia. Virhe ei ole rikos, vaan toisenlainen tapa ymmärtää elämämme matkaa. Hyväksy omat rajoituksesi ja työskentele muuttaaksesi rajojasi. Virheet ovat mahdollisuuksia kasvaa.
5. He avaavat itsensä henkisesti.
Kasvat henkisesti, mikäli ymmärrät, että henkiset suojamuurit kuuluvat menneisyyteen ja tekevät matkastasi ainoastaan vaikeamman. Lopeta sitoutumisen ja rakkauden pelkääminen ja luota itseesi ja muihin ihmisiin täysillä.
Henkinen kypsyys mahdollistaa sen, että voit tarttua itse oman elämäsi ohjaksiin, nähdä maailman omalla tavallasi ja saavuttaa menestyksen. Kun kasvat henkisesti, elämästä tulee työn sijaan nautintoa.
Henkinen kypsyys ei synny itsestään nukkuessamme. Se vaatii ahkeraa työntekoa, harjoitusta sekä kärsivällisyyttä. Elämään ei ole olemassa ohjekirjaa tai tiettyjä vastauksia: oma onnellisuutesi ja tyytyväisyytesi on sinun käsissäsi, ja sinun täytyy toteuttaa nämä asiat itsellesi.