Opeta lapsille omaisuuden arvo
Kun olemme lapsuudessa kärsineet puutetta, jonkin pulaa, on melko tavanomaista että me koetamme tehdä kaiken mahdollisen jotta samaa ei tapahtuisi meidän omille lapsillemme. Joten toisinaan me teemme sen virheen, että annamme heille hieman liikaa, liian monia lahjoja “jotta heiltä ei puuttuisi mitään”. Mutta meidän täytyy auttaa heitä ymmärtämään materiaalisten asioiden ohimenevä arvo ja taito arvostaa sitä mitä heillä on, verrattuna sen arvoon mitä he haluavat.
Ehkä joku päivä olemme huolettomasti ostoksilla ja menemme kauppaan, ostamme heille jonkin kivan lelun ja viemme sen heille kotiin innoissamme, ja onnellinen lapsi ei edes ajattele sen kummemmin tämän lahjan tärkeyttä.
He jatkavat keskittyneinä touhujaan, luultavasti jotain älypuhelimellaan, tabletillaan tai tietokoneellaan. Tämä saattaa aiheuttaa meille alkuun pettymyksen tunteita tai tehdä meidät jopa surullisiksi, koska me olemme tehneet ahkerasti töitä voidaksemme ostaa heille näitä tavaroita ja vaikuttaa siltä kuin he eivät osaisi edes arvostaa niitä.
Totta kai heillä on jo huone täynnä tavaroita joilla leikkiä (vaikkakin he tuskin koskaan leikkivät niillä), joten heille on vaikeaa keskittyä johonkin uuteen tai olla kiitollinen siitä eleestä kun joku antaa jotain. Onkin meidän tehtävämme aikuisina opettaa heitä tunnistamaan uhraukset joita heidän vuokseen on tehty, ja varmistaa että he “ansaitsevat” sen mitä saavat.
Tämä ei tarkoita sitä, että heidän pitäisi lähteä työnhakuun kun he ovat vielä lapsia, mutta kylläkin sitä että heille täytyy opettaa että elämässä “mikään ei tipahda taivaalta paitsi sade”, ja jotta saisivat sen mitä haluavat, heidän täytyy tehdä töitä sen eteen. Tämä saattaa kuulostaa hieman tylyltä kuultavalta kouluikäiselle lapselle, mutta me teemme heille suunnattoman palveluksen jos me saamme heidät sisäistämään tämän konseptin.
Monesti me emme ymmärrä, että meidän lapsemme saavat lähes kaiken haluamansa kiinnittämättä vähimmässäkään määrin huomiota siihen mistä se kaikki tuli, miten paljon olemme tehneet töitä ansaitaksemme rahat sen ostamiseen, miten se tarkalleen ottaen päätyi juuri heidän pikku kätösiinsä jne…
Vaikka löytäisimmekin itsemme hyvästä taloudellisesta asemasta, niin ei ole mitään tarvetta sallia heidän tottua siihen että saavat kaiken mitä haluavat. Me emme voi koskaan tietää milloin vastoinkäymisiä sattuu kohdalle tai tuleeko meidän taloudellinen tilanteemme olemaan sama tulevaisuudessa. Ja jos tilanne sattuu muuttumaan, niin miten me silloin saamme lapsemme ymmärtämään, että vaikka kuinka haluaisimme niin emme pysty ostamaan heille uutta lelua, uutta videopeliä tai päivittämään parempaan puhelimeen ?
Opeta lapsille miten arvostaa sitä, mitä he omistavat
Jotta pienokaisesi olisi mahdollista ymmärtää asioiden arvo (ei niinkään kysymyksenä rahasta ja hinnasta, vaan ennemminkin kysymyksenä vaivannäöstä, tai esimerkiksi tärkeysjärjestyksen luomisesta), ja varmistaaksesi että heistä ei tule koneita jotka vaativat jotain joka ikinen päivä, on hyvä:
Antaa heille vastuuta kotioloissa.
Kolmen vuoden iästä ylöspäin lapsi voi osallistua kotitalouden askareisiin ja ottaa jonkinlaista vastuuta, vaikka ihan pientäkin. Heidän ensimmäisenä vastuunaan me luonnollisestikaan emme anna heidän tehtäväkseen posliiniastiaston järjestelyä tai ikkunoiden pesua, mutta ehkä he voivat esimerkiksi tuoda puhtaat vaatteensa pesuhuoneesta huoneeseensa.
Vähä vähältä he voivat ottaa lisää ja suurempia tehtäviä vastuulleen, heidän iälleen sopivia sitä mukaa kun he kehittyvät. Mutta muista olla varovainen, koska paras tapa vahvistaa tälläistä käytöstä ei suinkaan ole aineelliset palkkiot, vaan ennemminkin aineettomat lahjat kuten sanat ja sosiaalinen hyväksyntä, jotka saavat heidät kokemaan olonsa ylpeiksi.
Älä osta heille kaikkea mitä he pyytävät.
Television lapsille tarkoitetut mainokset on suunniteltu saamaan heidät haluamaan jotain. Itse asiassa lelut esitetään melko uskomattomina laitteina, jotka tarjoavat heille loputonta viihdettä ja huvia. Jos siis olet aikeissa antaa heille jotain mitä he haluavat, on ainakin parempi antaa heidän odottaa sitä hetki sen sijaan että ostaa sen välittömästi tarpeen ilmaannuttua.
Ota aikasi kun “käsittelet pyyntöä” ja varmistu siitä, että kyseessä on jotain mitä he todella haluavat, eikä ainoastaan jotain jota pyydetään hetken mielijohteessa koska he näkivät sen televisiossa tai yhdellä heidän koulukavereistaan on sellainen. Älä yritä osoittaa heille rakkauttasi ostamalla heille mitä tahansa he milloin haluavatkin. Tee se kuten jokaisen vanhemman pitäisi, eli sijoita häneen aikaasi ja välittämistäsi.
Sopikaa budjetista.
Kun lapset kasvavat hieman vanhemmiksi ja alkavat ymmärtää hintoja ja rahan käsitteen, voimme me alkaa puhua heille niiden tiettyjen asioiden hinnoista joita he haluavat. Autetaan heitä päättämään mikä on tärkeää ostaa ja jos voit (ja he ansaitsevat sen), anna heille pieni rahasumma, jotta he voivat totutella hallitsemaan omia rajoitettuja varojaan.
Loppujen lopuksi ei kannata pudottaa itseään siihen ansaan, että sanoo “minun lapsiltani ei puutu mitään”, koska raha ja lahjat eivät ole niitä asioita jotka tuovat meille rakkautta ja onnellisuutta. Muista että “siellä missä on liikaa yhtä, puuttuu jotain toista. Se mitä meillä on liikaa, ei voi ottaa sen paikkaa mitä meillä ei ole ollenkaan.”