Mitä äitiys merkitsee

“Sinä opetat heidät lentämään, mutta he eivät lennä sinun lentoasi.
Sinä opetat heidät unelmoimaan, mutta he eivät unelmoi sinun unelmaasi.
Sinä opetat heidät elämään, mutta he eivät elä sinun elämääsi.
Kuitenkin, joka lennossa, joka elämässä, joka unelmassa,
säilyy aina jälki suunnasta jonka opetit.”

-Äiti Teresa-

Se merkitsee elämäsi muuttamista, äitiys on aikasi ja ajattelutapasi muuntamista lastesi hyväksi. Se tarkoittaa koko sydämesi antamista ja kaiken energiasi ohjaamista joka ikinen päivä lastesi eteenpäin kannustamiseen ja heitä elämään opettamiseen.

Se tarkoittaa, että elämällä on tarkoitus loppuelämäsi ajan. Se tarkoittaa halua nauttia ja tehdä joka hetkestä parhain mahdollinen. Sitä, että olet täynnä tunnetta kun katsot lapsiesi kasvavan, ja tunnet olosi siunatuksi ja nostalgiseksi kun he ottavat harppauksia elämässään.

Jos voimme kutsua jonkin tyyppistä rakkautta todelliseksi ja vilpittömäksi, niin on se äidinrakkaus, se rakkaus joka on sekä ääretöntä että ikuista. Äitinä olemiseen kuuluu pienten opettajiemme, meidän lastemme, askelten seuraaminen kunnes he kasvavat isoiksi ja sitten vain olemassa oleminen, ja näin lapsemme huomaamattamme opettavat meille ehdottomasta rakkaudesta.

Äitinä oleminen tarkoittaa että et koskaan ole yksin ajatuksissasi, koska äiti ajattelee aina kahtena: lastensa puolesta ja itsensä puolesta. Äiti tuntee olevansa suunnattoman onnekas, koska hän tietää että hänen lapsensa ovat mahtavin aarre mitä hän voisi toivoa.

Mutta äitiys ei tarkoita jatkuvaa hymyilyä; se tarkoittaa myös kokonaisten jokien itkemistä. Se vaatii monia unettomia öitä tyynyäsi halaten. Se merkitsee loputtomien huolien varantoa; tunteja juosten lastesi perässä; päivien, kuukausien ja vuosien kekseliäisyyttä miten naamioida kasvikset ja kala; riitelyn sietämistä; ja jokaisen kärsivällisyyden hitusen kuluttamista niihin loputtomiin mielettömyyksiin joita elämä tarjoaa.

Mitä äiti tekee lapsiensa eteen

Äitiä satuttaa enemmän kuin ketään sanoa ei lapsilleen, haastaa heitä, testata heidän vahvuuttaan, nähdä heidän horjuvan tai lankeavan, hylkäävän unelmansa tai haaskaavan lahjojaan ja kykyjään. Kuitenkin hän tietää, kuinka tärkeitä rajat ovat ja haluaa lastensa oppivan ne.

Äiti ei voi elää lapsiensa puolesta, mutta hän voi tehdä parhaansa jakaakseen elämän heidän kanssaan täysin. Tästä syystä äiti koettaa joka päivä ommella valtavia, keveitä siipiä, jotka mahdollistavat hänen lastensa lentää hyvin, hyvin korkealle.

Äiti haluaa kaiken sujuvan hyvin hänen lapsilleen, mutta hän haluaa myös myrskyjen opettavan lapsilleen miten navigoida avomerillä. Hän tietää, että hänen lastensa täytyy kohdata omat demoninsa, vapauttaa itsensä taakoistaan ja kompastua samaan pahaiseen kiveen tuhansia kertoja.

Äidit näkevät lastensa viat paremmin kuin kukaan, mutta he hyväksyvät ne, eivätkä koskaan peittele niitä. He tietävät että heidän lapsensa eivät ole kunnossa pelkästään katsomalla heitä, sillä äidit ovat kaikkein taitavimpia tunteiden tunnistajia.

He kokevat myös syyllisyytensä mahtavimmalla mahdollisella kauhulla, sillä maailmassa eniten rakastamansa ihmisen ongelmista syyllisyyden ja vastuullisuuden tunteminen on hirveän tuskallista. Tästä syystä äiti kantaa niin suurta taakkaa. Ehkä tämä teko on sankarillinen, mutta ennen kaikkea se on jalomielinen.

Omien tavoitteidensa, unelmiensa tai elämänsä uhraaminen lapsilleen ei tee äidistä ainoastaan rohkeaa yksilöä, se tekee hänestä myös kaikkein vahvatahtoisimman ja anteliaimman ihmisen koko maailmassa .

Ne yöt jolloin lapset heräävät kuumeessa, maailman kohtaaminen ja kaikkien heidän pelkojensa voittaminen, lastensa puskeminen eteenpäin ja erityisesti heidän suojelemisensa… Tämä tekee äideistä parhaan esimerkin rohkeudesta ja rakkaudesta.

Äidit ovat kaikkein vahvimpia ihmisiä maailmassa, sillä heidän heikkoutensa on heidän vahvuutensa, ja tämä tulee aina olemaan se rakkaus niitä kohtaan, jotka sytyttävät heidän sydämensä palon ja toimii polttoaineena heidän tahdolleen elää.

Pääkuva: Analia Heredia Celayes ja artikkelin sisäinen kuva: Carla Pott