Milloin jättää jotain menneeseen
Minä olen jättänyt joitain asioita menneeseen. Jopa silloin, kun tiesin vallan hyvin mistä ne voisin löytää. Minä tiedän myös jo senkin, että elämä on toisinaan yksisuuntainen matka. Mutta minä en pelkää tai kadu mitään, koska minä tiedän mikä on taistelemisen arvoista, sekä mitkä taistot ovat hyödyttömiä.
Kuinka monista asioista sinä olet luopunut ja jättänyt jälkeesi? Joskus on vaikeaa sisäistää, että kaikki se vaiva jonka me niihin sijoitamme, kaikki asiat ja ihmiset jotka jätämme jälkeemme, ovat kuin savua joka karkaa avoimesta ikkunasta taivaan sineen.
Tätä voi olla vaikea hyväksyä johtuen kaikesta siitä tunnepitoisesta energiasta, jonka me sijoitamme ihmisiin ja tapahtumiin elämässämme. Kunnes pettymys läimäyttää meidät hereille, ja kun se hetki koittaa me tajuamme, että elämän vaakakuppi on hieman epätasapainossa. Että meillä ei ole jäljellä mitään annettavaa ja että emme ole saaneet mitään vastapainoksi. Ja että haaveunemme olikin itseasiassa painajainen.
Olemmeko me tehneet jotain väärää? Pitäisikö meidän ehkä katua kaikkia tekojamme? Ei ikinä. Se, joka ei taistele unelmansa puolesta ei ole rohkea. Se, joka ei taistele omien toiveidensa ja haavekuviensa puolesta ei tule koskaan tavoittamaan kuuta taivaalta. Ole ylpeä tuosta rohkeudestasi, mutta muista että toisinaan luovuttaminen on viisain ja kaikkein älykkäin asia mitä voit tehdä.
Jotkin taistot ovat hyödyttömiä…
Aloitetaanpa selvittämällä yksi tärkeä asia: Kukaan ei tiedä, että taistelu tai unelma on ollut hyödytön kunnes todellisuus, ja kaikki sen julma katkeruus, lyö vasten kasvoja.
Sillä ei ole merkitystä puhummeko me työstä, ystävyydestä vai parisuhteesta. Elämä on pitkä erillisten ja yhtenäisten hetkien jatkumo joka testaa meitä kaikkia, koostuen osioista joista meidän pitäisi nauttia, taistella niiden puolesta tai oppia niistä. Koska oppiminen on oleellinen tekijä, joka tukee meidän olemassaoloamme.
On mahdollista, että olet tehnyt joitakin virheitä ja että tässä vaiheessa olet jo luovuttanut ja jättänyt taaksesi monia asioita. Pitäisikö sinun katua niitä? Ei suinkaan. Virheen katuminen on sama kuin katkeruuden ruokkiminen ja oppimismahdollisuuksien menettäminen.
Virheet pitää hyväksyä, ymmärtää, käsitellä ja integroida siksi, mitä me kutsumme “kokemusten varastoksi.” Ja jos nuo kokemukset nostavat meissä esiin ikäviä muistoja, ei syötetä tai liehitellä näitä tunteita. Epämiellyttävät muistot pitäisi korvata sillä mitä on tässä ja nyt, onnellisuudella jota tunnet tänään.
Mikään taistelu ei ole hyödytön, koska se on elettyä elämää ja ansaittu kokemus. Yhtä kaikki, jos jokin ei toimi sinun eduksesi, on tärkeää tietää milloin jättää se jälkeensä. Meidän täytyy tietää milloin jokin henkilö tai aktiviteetti ei ansaitse sitä mistä me sen tähden luovumme tai mitä me kärsimme.
Milloin meidän pitäisi jättää jotain menneeseen?
Tämä saattaa vaikuttaa itsestäänselvältä kysymykseltä, mutta ei todellisuudessa ole sitä. Siksi tutkimmekin sitä nyt hieman tarkemmin. Itseasiassa on todennäköistä, että juuri tällä hetkellä monet meistä hoivaavat toiveita ja projekteja, jotka eivät ansaitse meidän aikaamme ja energiaamme.
Analysoidaan tätä tarkemmin seuraavien huomioiden kautta:
1. Turhien odotusten voima
Joskus me teemme sen virheen, että syytämme muita siitä että he syöttävät meille turhia toiveita, vaikka todellisuudessa tämä vastuu putoaa meidän omille harteillemme. Jotkut ihmiset asettavat toivonsa sen tietyn unelmatyön varaan, vaikka on täysin mahdollista että he eivät ole edes valmistautuneet tai päteviä siihen.
Aina löytyy ihmisiä, jotka asettavat kaikki heidän tunteensa ja ahdistuksensa sellaisen ihmisen varaan, joka ei oikeastaan ole edes koskaan antanut heille viitteitä siitä, että tuntisi jotain tätä kohtaan. On ihan hyväksyttävää unelmoida, mutta meidän täytyy aina pitää yllä tervettä objektiivisuutta, tasapainoa ja perspektiiviä.
2. Emotionaalinen hinta
Tunteet ovat todellakin erittäin voimakas ja vaarallinen moottori. Joskus ne saavat meidät antamaan kaikkemme, viimeiseen hengenvetoomme asti mielitiettymme, tuon vaalitun unelman vuoksi.
Me emme näe mitään esteitä ja me avaamme sydämemme lukematta sen kummemmin käyttöopasta. Tuon käyttöoppaan kuitenkin pitäisi kehottaa meitä heti alusta lähtien “olemaan harkitsevaisia, huolehtimaan itsestämme ja suojelemaan itsetuntoamme.” Silti me emme aina toimi näin.
Meidän pitäisi oppia olemaan vastaanottavaisempia, kertomaan itsellemme että me ansaitsemme myös saada osaksemme. Tarjoaako tuo tietty ystävyys sinulle tukea, osallisuutta, kunnioitusta ja tunnustusta? Jos näin on, niin antaa palaa.
Tarjoaako tuo tietty suhde sinulle onnellisuutta? Hoivaako ja ruokkiiko se sinun toiveitasi? Sijoittaako se sinuun yhtä paljon kuin sinä siihen? Entäpä luopuuko tuo toinen ihminen asioista sinun vuoksesi niin kuin sinäkin olet joutunut joskus tekemään hänen vuokseen? Jos ei, niin analysoi tätä todellisuutta tarkemmin ja tee päätös.
Meidän pitäisi luovuttaa ja jättää menneeseen kaikki sellaiset asiat ja ihmiset, jotka käyttävät itsekkyyttä polttoaineenaan. Sellainen, joka ei tunnusta meitä ja vie meiltä voimia ja toiveita, sen sijaan että rikastuttaisi meitä. Jatka eteenpäin, sulje ovia ja jätä ne jälkeesi. Sinä tiedät kyllä varsin hyvin missä ne ovat, mutta sinä tiedät vähintään yhtä hyvin missä sinä haluat olla.