Kehon ihmeellinen kyky parantaa itsensä
Tähän ei sisälly mitään taianomaista tai esoteeristä totuutta. Lisäksi tällä ei ole mitään tekemistä pohjattomilla, mutta varsin yleisillä uskomuksilla. Itse asiassa on vain raaka totuus, että ihmiskehoon on sisäänrakennettuna mekanismi, joka mahdollistaa sen, että se parantaa itsensä ilman minkäänlaista lääkinnällistä väliintuloa.
Tämä ei ole aivan niin innovatiivinen keksintö kuin saatat kuvitella. Jo Hippokrates, jota pidetään yleisesti lääketieteen isänä, kehitteli aikoinaan terapeuttisia hoitokeinoja, jotka perustuivat sille että keholla on tarvittavat työkalut itsensä parantamiseen. Hänen oletuksiensa mukaan lääkärin tulisi yksinkertaisuudessaan ainoastaan avustaa näiden prosessien käynnistymistä ja toimintaa, eikä sekaantua niihin suoraan.
Nykyään lääketiede, erityisesti “vaihtoehtoiset” tai “täydentävän” tyyppiset, palaa tähän periaatteeseen enemmän ja enemmän joka päivä. Kuitenkaan aihe ei ole aivan niin yksinkertainen, että kun sairastumme jäisimme vain odottelemaan sen paranemista omillaan.
“Mikään lääke ei voi parantaa sitä minkä onnellisuus voi.”
-Gabriel García Márquez-
Sairauden käsite
Ajatus siitä, että keho voi parantaa itsensä on läheisesti yhteydessä käsitykseemme sairaudesta. Eivät suinkaan kaikki lääketieteen haarat määrittele sairautta samalla tavalla. Esimerkiksi perinteinen allopaattinen lääketiede tarkastelee sairautta muutoksena kehon normaaleissa toiminnoissa. Maailman terveysjärjestö WHO taasen määrittelee sen seuraavalla tavalla: “Muutos tai poikkeavuus fyysisessä tilassa, kehon yhdessä tai useammassa osassa. Yleisesti ottaen seurausta tunnetuista syistä, ilmenee oireiden ja ominaismerkkien kautta. Kehityksen ollessa enemmän tai vähemmän ennakoitavissa.”
Tästä näkökulmasta tarkastellen lääkärin toiminnan pitäisi kohdistua siihen, että kehon oikeanlaiset toiminnot saadaan palautettua. Tehdäkseen tämän he yleensä käyttävät kemikaaleja terapeuttisiin tarkoituksiin.
Vaihtoehtoisemmat lääketieteen haarat näkevät varsin asiat eri tavalla. Heille sairaus on selkeä osoitus epätasapainosta kehon ja sen ympäristön välillä. Tähän sisältyy ravinto, elämäntapa ja joka ikinen vastavuoroinen prosessi kehon ja ympäristön välillä.
Näin ollen parantamisen päämääränä ei ole saada ainoastaan sairautta itseään häviämään, vaan lisäksi palauttaa kehon luonnollinen tasapaino. Tämä perustuu sille ajatukselle, että tunteilla on perustavanlaatuinen rooli parantumisprosessissa. Näin ollen jokainen hoito pitäisi ohjata mielelle yhtä lailla kuin keholle. Sillä jos mieli parantuu, parantuu myös keho.
Homeostaasi
Jokaisessa elävässä oliossa on sisäänrakennettu mekanismi, joka mahdollistaa sen palauttaa sisäinen tasapainonsa, ja tämä ilmiö tunnetaan myös homeostaasina. Tämä ominaisuus tekee mahdolliseksi sen, että keho voi saavuttaa automaattisen säätelyn tilan. Tämä tarkoittaa siis, että kun ulkopuolisessa maailmassa tapahtuu muutoksia, seuraa siitä minimaalisia vaikutuksia yksilön elämään. Lyhykäisyydessään kyseessä on sopeutumisvaste.
Jokaisen elimen pitää olla kykeneväinen ottamaan osaa homeostaattiseen prosessiin, jotta elämä ja hyvä terveys voitaisiin ylläpitää. Meidät on varustettu biologisesti kykeneviksi tekemään tämä.
Ja kun näin ei tapahdu, etsii perinteinen lääkäri keinoja palauttaa tasapaino ulkoisten tekijöiden avulla. Vaihtoehtoisen haaran lääkäri taas koettaa saada pettäneen elimen palauttamaan kykynsä myötävaikuttaa kokonaisvaltaiseen tasapainoon.
Miten me parannamme itsemme?
Terveys ja sairaus riippuvat pitkälti tunnepohjaisesta tilasta. Tämä voidaan selittää hyvinkin yksinkertaisella tavalla. Jokainen ruumiimme elin on hermotettu, mikä tarkoittaa että siinä on hermoja. Nämä vuorostaan ovat kaikki yhteydessä keskushermostoon. Toisin sanoen aivot vaikuttavat niihin ja niiden toimintaan eriasteisesti.
Jos esimerkiksi olet vihainen, on sillä vaikutus elimistöösi sarjana erilaisia seurauksia, mukaan lukien kohonnut sydämen syke, lihasjännitys jne. Kun vihasta tulee jatkuva ja yleinen tapahtuma, alkaa sen aiheuttama fysiologinen muutos vaikuttaa kaikkiin niihin elimiin, jotka ovat yhteydessä tähän tunteeseen. Joten näin ollen luultavasti jossain vaiheessa kehität sairauden johonkin niistä.
Sama asia tapahtuu joka ikisen tunteen kohdalla. Ei ole olemassa keinoa kokea niitä ainoastaan jonain subjektiivisena ilmiönä. Ne kaikki muuttavat meidän kehomme fysiologiaa tavalla tai toisella.
Täten keho voi sairastua johtuen niistä toiminnoista, joita automatisoituneet tuhoisat tunteet meissä aiheuttavat. Mutta tämä on samalla tarkalleen se tapa, jolla keho voi myös parantaa itsensä mikäli työskentelet näiden subjektiivisten elementtien parissa, jotka johtavat jollain muotoa kelvottomaan elintoimintaan.
Kroonisten sairauksien tapauksessa onkin erittäin tärkeää esittää kysymyksiä mahdollisista tunnepohjaisista kivun lähteistä. Vastaus sinunkin sairauteesi saattaa asua ennemmin korviesi välissä kuin niissä ylenmääräisissä lääkkeissä, joita meille toisinaan tuputetaan.