Kaikella täytyy olla jäähyväisrituaali

Me sanomme hyvästit lapsuudelle ja nuoruudelle. Me sanomme hyvästit vanhemmille, sisaruksille, kumppaneille ja ystäville. Me jätimme hyvästit vaalituille paikoille ja hetkille, joita emme tule koskaan unohtamaan.

Ei olisi liioiteltua sanoa, että elämä on alkujen ja päätösten jatkumo. Totuus on, että kaiken mikä alkaa, täytyy myös päättyä tehdäkseen tilaa uudelle. Mutta me emme aina ole valmistautuneet sanomaan “hyvästi.”

Kautta historian erilaiset yhteisöt ovat keksineet rituaaleja, seremonioita tai erityisiä tapahtumia jättääkseen hyvästit. Nykyaikaiset kulttuurit ovat siirtyneet kauemmaksi näistä perinteistä ja tämä tekee hyvästien ja menetysten luontevasta käsittelystä ainoastaan vaikeampaa meille.

Jäähyväisrituaalit

Yksi esihistoriallisten ihmisten ensimmäisistä teoista oli hautajaisriittien kehittäminen. Toisin kuin muut lajit, alkoivat ihmiset antaa kuolemalle merkitystä. Esi-ihmiset alkoivat haudata kuolleitaan, juurikin siksi että he ymmärsivät kuoleman olevan tärkeä tapahtuma.

Nämä esihistorialliset ihmiset hakivat taianomaisia selityksiä kuoleman kokemukselle. He olettivat, että elämä ei pääty siihen ja näin ollen loivat tapoja sanoa hyvästit heille, jotka poistuivat ja lohduttamaan heitä, jotka jäivät.

Myöhemmin he toivat mukaan uusia rituaaleja, usein jonkin alkamisen juhlistamiseksi. Murrosiän alkaminen, avioelämän aloittaminen, sadonkorjuun alkaminen jne. Mutta tottahan toki alun juhlistaminen tarkoittaa samalla lopun pyhittämistä. Kaikkia näitä rituaaleja pidettiin yllä ajan saatossa. Ne kehittyivät ja sopeutuivat kunkin kulttuurin erikoisuuksiin, mutta jatkoivat olemassaoloaan perusolemukseltaan.

Nykyajan rituaalit

Nyky-yhteiskunnassa on kuitenkin vähemmän ja vähemmän rituaaleja, joilla julistaa jonkin uuden saapumista tai jonkin sellaisen karkoittamista, joka on poistumassa. Voisi sanoa, että ainut joka kaikista näistä rituaaleista on yhä olemassa kaikkialla, on hautajaisrituaali.

Nykyaikana rituaali hyvästien sanomiseksi edesmenneelle on enenevissä määrien talousvoimien omistuksessa eikä itse surijoiden. Nykyään on olemassa “pakettiratkaisuja”. Hautaustoimistot “pitävät kaikesta huolen” ja surijat ovat passiivisia hahmoja.

Tämä puhumattakaan siitä, että nuo jäähyväiset satuttavat lähes yhtä paljon kuin kuolema, mutta ilmiselvästi eivät ole yhtä lopullisen määrättyjä. Samoin on tilanne jos kyse on avioerosta, vanhempiesi kodin turvasta lähtemisestä tai parisuhteen hajoamisesta. 

Mikä on jäähyväisrituaali?

Rituaalin tarkoitus on pääasiallisesti korostaa erityistä tapahtumaa. Ne ovat merkkinä tilanteesta, joka on epätavanomainen ja ansaitsee tauon meidän rutiinistamme, jotta voimme vastaanottaa sen, sulatella sitä ja valmistautua muutokseen.

Rituaalit ja seremoniat auttavat antamaan merkitystä tietylle tapahtumalle. Jäähyväisrituaalien tapauksessa kyse on itsensä erottamisesta sellaisesta ihmisestä, jota on rakastanut, joko valinnan kautta tai heidän kuolemansa vuoksi.

Jäähyväisrituaali mahdollistaa meidän painottaa sitä tosiasiaa, että jotain sellaista on tapahtunut joka tulee muuttamaan elämäämme. Me emme tule olemaan samanlaisia tämän jälkeen ja me käytämme symboleja tehdäksemme hyväksyntämme mahdolliseksi.

Jäähyväisten jättäminen tarkoittaa uuden näkökulman omaksumista, niin mennyttä kuin tulevaa kohtaan sekä kaiken sen vaihtamista, joka oli totunnaista johonkin sellaiseen, joka on uutta ja jota emme vielä ole rakentaneet. Se vihjaa myös tietoisuudesta sitä kohtaan, että joutuu hyväksymään kärsimystä ja käsittelemään sitä.

Rituaalien puutteen seuraukset

Nykyajan yhteiskunnassa ei aina ole tilaa rituaaleille. Monesti ihmisten täytyy kokea eron draama ehdottomassa yksinäisyydessä. Toinen kehottaa häntä vain yksinkertaisesti jatkamaan elämäänsä ja että ei kukaan halua nähdä hänen itkevän tai ilmaisevan tuskaansa.

Heitä rohkaistaan olemaan surematta, ajattelemaan jotain muuta, tekemään asioita jotka ohjaavat heidän mielensä muualle. Ja lopulta, siinä tapauksessa että heidän tuskansa ei parane, sitä vältellään. Näiden ehtojen alla tuo tunne muuttuu helposti surusta katkeruudeksi. Surija tietää, että ei voi muuttaa tosiasioita, mutta samalla ei pysty sopeutumaan kyseisiin muutoksiin. Tämä johtaa masennukseen, maniaan tai ongelmiin muiden kanssa.

Olisi ihanteellista jos kullakin jäähyväisellä olisi oma rituaalinsa. Nykyajan maailmassa on todennäköistä, että jokaisen pitäisi suunnitella heidän oma henkilökohtainen rituaalinsa hyvästien jättämiselle, koska yleisesti ottaen lähes kukaan ei halua jättää tilaa kuoleman tai erotuksen ajattelemiselle.

Jäähyväisrituaaleilla on parantava vaikutus

Jäähyväisrituaalin toteuttamisella on parantava vaikutus. Se, että sallit itsellesi katsoa menetystäsi silmästä silmään on ensimmäinen merkki hyväksynnästä. Lisäksi se auttaa viimeistelemään joitakin osasia sidoksesta, joka on nyt päätöksessään.

Voit valita symbolisen esineen ja sytyttää sen tuleen merkkinä jäähyväisten jättämisestä. Voit kirjoittaa kirjeen tai runon sanoaksesi hyvästit. Voit kaivaa esiin muistoja ihmisestä, joka ei enää ole läsnä ja antaa niille erityisen fyysisen paikan.

Kaikki nuo pienet rituaalit auttavat meitä jättämään jäähyväiset, auttaen meitä suremaan vahvemmalla luonteenlujuudella.

Kuvat luovuttanut käyttöön Catrin Welz-Stein