Jätän jäähyväiset koska rakastan sinua
Rakkauden liekki pysyy aina sytytettynä vähäisenkin toivon, illuusion, fantasian tai muiston rippeenkin ollessa läsnä. Kaikki johtaa minut sinun luoksesi, koska minun elimistöni värähtelee kun ajattelen sinua, ja tunnen sinut niin syvästi sisimmässäni.
Se johtuu siitä, että rakastan sinua, että sinä herätät kaikki minun aistini. Minä tunnen vetoa sinua kohtaan, vaikka sinä et enää ole täällä, vaikka sinä et ymmärrä minua enää. Vaikka me emme enää puhu samaa kieltä tai intohimoisesti toivo jaettua kohtaloa.
Kun minä suljen silmäni, minä tajuan että toivon sinun olevan täällä. Sinä pysyt jatkuvasti kudottuna kaikkeen jonka minä näen kauniina. Minä kuvittelen sinut kanssani aina ja kaikkialla, jakamassa minun matkani kanssani.
Tiedän, että et enää jaa kanssani tuota rakkautta, ja että pystyt tuskin rutistamaan itsestäsi ylipäätään mitään tunteita minua kohtaan. Mutta minun sydämeni, täynnään aivan ääriään myöten, vaatii väsymättä että en luovuta, että jatkan sen yksinäisyydessä ja sinun poissaolossasi.
Joka päivä minä olen enemmän vakuuttunut tämän rakkauden puhtaudesta, sillä se hohkaa ehtymätöntä energiaa minusta, ainoana aikeenaan täydentää itsensä suuntaamalla sinua kohti.
Unohtumattomia kokemuksia sinun rinnallasi
Sinä olet ilman epäilystäkään tehnyt minusta eri ihmisen siitä lähtien kun astuit elämääni. Minä uskon että olen muuttanut niitä perustavanlaatuisia ominaisuuksia, jotka tekevät minusta enemmän sen kuka minä olen, ja minä arvostan kaikkea näissä erilaisissa ja jopa entistä aidommissa näkökulmissa joita olen saanut.
Minä uskon edelleen, että se minkä läpi me olemme eläneet ja selvinneet on ollut yhtä aitoa kuin se rakkaus, jota tunnen juuri nyt niin voimakkaasti sinua kohtaan.
Minusta tuntuu että kun minä katson sinuun, kun minun silmäni ovat kiinni tai kun sinä olet minun edessäni, että minä teen ja koen sen koko sydämelläni. Ja että siinä hetkessä minun päättelykykyni lakkaa olemasta olemassa, olen puhdasta emootiota, ainoastaan tunteita. Se on yksi kauneimmista tunteista, jonka olen kanssasi kokenut.
Sellaisen tunteminen sillä hetkellä että voisin antaa elämäni sinun puolestasi, että se yksi ainut asia josta välitän kaikkein eniten on yhteys sinun kanssasi. Se on uskomattoman kaunista ja vaarallista, se jättää minut täysin haavoittuvaiseksi ja pieninkin räpäys voisi tuhota minun koko mielenterveyteni.
Minä tunsin että sinä olit elämäni kumppani
On totta, että olen tuntenut kanssasi yhtä paljon onnea kuin olen suruakin, ja kumpaakin samalla kiihkolla. Että olen tuntenut oloni pettyneeksi, kyvyttömäksi, vihaiseksi, raivon täyttämäksi ja, ennen kaikkea, turhautuneeksi.
Jatkuvasti turhautuneeksi, uskoen että voisin tavoittaa sinut, tuntea sinut lähelläni taas, jälleen minun kanssani. Saadakseni tuon yhtäkkiä siirtymään todellisuuden tieltä ja todisteen siitä, että se kaikki olikin vain osa minun luomaani illuusiota.
Osa minua toivoo näkeväni sinut uudestaan, että me voisimme katsoa toisiamme ja kaikki palaisi takaisin sellaiseksi mitä minä kuvittelin sen olevan ja että sen pitäisi olla. Me yhdessä, rakastaen toisiamme ikuisesti: viaton lupaus, johon minä tulin uskoneeksi…
On totta, että vastoin kaikkea järkeäni ja kokemustani vastaan, täysin viattomalla tavalla, minä ajattelin että jotain sellaista voisi todella olla olemassa. Koska minä ajattelin että sinä todellakin olisit elämäni kumppani, ja että koska se oli niin puhdasta rakkautta ei mikään voisi koskaan muuttaa sitä. Surullisin osuus on että minusta edelleen tuntuu tuolta…
Tällä kertaa kokemus ei ole ollut minulle tuollainen. Minä haluan uskoa, että se johtuu siitä että sitä ei ollut tarkoitettu, ja että jokaisen elämän aikana kokemamme tärkeän tapahtuman takana piilee muita kokemuksia, jotka ovat jopa todellisempia ja aidompia.
Minä koetan olla paremmin varautunut näkemään, elämään ja kokemaan ne, tietoisemmalla ja syvällisemmällä tavalla.
Todellisuuden hyväksyminen
Minun hyvästini ovat nyt oikeat. Minä tarvitsen jäähyväiset itse, jotta minä voin hyväksyä sen että sinä et ole elämäni kumppani ja että en tule toteuttamaan sinun kanssasi kaikkia niitä suunnitelmia, joita joskus unelmoin.
Minun on erittäin vaikeaa hyväksyä tätä. Minä olen vastustanut sitä ja minä jatkan vastustusta, sillä se ei ole mitä minä tunnen, saati mitä minun tahtoni halajaa.
Joka tapauksessa, se on oikea teko. Minä yksinkertaisuudessaan en halua katsoa todisteita silmiin. Minun pitää kerätä hieman rohkeutta, jotta voin oppia tämän rankan oppitunnin. Minä en pysty jatkamaan omaa elämääni ennen kuin kohtaan sen.
Minä en keksi enää vaihtoehtoja, enkä illuusioitakaan sen puoleen. Minä tunnen ainoastaan jatkuvaa nujerrusta, kärsimystä joka ympäröi minut intensiivisesti ja valtaa minun elämäni.
Vaikkakin se vahvuus joka johti minut sinun sielusi luo on nyt sama joka vetää minua kauemmaksi. Tämä vaikuttaa käsittämättömältä minulle. Minun tietämättömyydessäni ja ymmärryksen puutteessani elämää kohtaan, tämä on jotain minkä minä määrittelen erittäin epäreiluksi ja julmaksi.
Ja kuitenkin, minä koen että minun täytyy päästää kaikki sisälläni oleva rakkaus virtaamaan vapaasti ulos, kiitollisena siitä voimasta joka sitoi minut ja tänään erottaa minut sinusta.
Sillä jostain syystä minä tiedän että en pysty ymmärtämään; mutta minusta tuntuu hyvin voimakkaasti siltä, että se rakkaus jonka sinä ja minä loimme tulee kaiverretuksi ikuisuuteen. Ja se on jotain mitä minä en usko että mikään voi ikinä muuttaa.
Minä sanon jäähyväiset sinulle koska minä rakastan sinua, ja koska minä en tiedä miten olla sinun kanssasi ilman että rakastaisin sinua. Minä en odota että sinä ymmärtäisit, koska edes minä en ymmärrä sitä. Mutta minä toivon että sinä tiedät, että kaikkein eniten minä haluan ja minun tarvitsee olla sinun kanssasi.