Itsekuri: myöhäisen palkitsemisen suloisuus
Oletko ikinä kuullut vaahtokarkkikokeesta? Kyseessä on 60- ja 70-luvuilla Stanfordin yliopistossa tehty, Walter Mischelin johtama koe. Kokeessa 5-vuotiaalle lapselle esiteltiin palkkio (yleensä kyseessä oli vaahtokarkki tai jokin muu herkku) ja lapselle kerrottiin, että hän voi joko syödä sen heti, tai odottaa kunnes testin tekijä poistuu huoneesta hetkeksi, jolloin tämän palatessa lapsi saisi tupla-annoksen kyseistä herkkua.
Tällaisella yksinkertaisella kokeella, jossa ponnistelusta annetaan palkinto, voidaan hyvin mitata esimerkiksi lapsen itsekuria, vaivannäköä, sinnikkyyttä sekä kärsivällisyyttä. Lapsia, jotka osallistuivat 5-vuotiaina vaahtokarkkikokeeseen, seurattiin 16 seuraavan vuoden ajan, ja heidän akateemisessa elämässään nähtiin mielenkiintoisia käyttäytymismalleja.
Lapset, jotka söivät herkun ennen testin tekijän palaamista huoneeseen, suoriutuivat yleisesti ottaen huonommin akateemisessa elämässä kuin lapset, jotka odottivat testaajan paluuseen saakka. Joskus nämä lapset jopa tippuivat koulusta ennen valmistumista. Myöhempien kokeiden mukaan vaahtokarkkitestin avulla voidaan saada tarkempaa näyttöä tulevaisuuden akateemisesta menestyksestä verrattuna moniin muihin standardiksi muodostuneisiin ja perinteisiin älykkyystesteihin.
Miten voimme opettaa lapsillemme itsekuria?
Vastuullisuuden ja itsekurin oppiminen auttaa meitä asteittain kasvamaan itsenäisiksi, henkisesti tasapainoisiksi ja tällä tavalla myös kypsemmiksi ihmisiksi.
- Vaali kuria syntymästä lähtien. Laita lapsi nukkumaan päiväunille ja iltaisin tiettyyn nukkuma-aikaan. On myös tärkeää, että puhut lapsellesi usein heti syntymästä saakka, jotta tämän itsetunto kehittyy.
- Aseta kotiin tiettyjä sääntöjä. Lapsen tulee tietää nuoresta pitäen, että sääntöjä on olemassa ja että niitä tulee myös noudattaa. On erittäin tärkeää, että lapsi ymmärtää, että elämä pitää sisällään rajoituksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö säännöistä voitaisi hieman luistaa erityisinä päivinä, kuten esimerkiksi syntymäpäivinä, jouluna tai isovanhempien luona vietettynä viikonloppuna.
- Anna lapselle tämän ikään sopivia vastuita. Pyydä lasta keräämään omat lelunsa, auttamaan astioiden pesussa tai kodin siivoamisessa, yms.
- Ole kannustava. Lasta tulisi aina kannustaa positiivisella tavalla, ei siis ikinä negatiivisesti. Esimerkki positiivisesta kannustamisesta on: “Tiedän, että olet hyvä siinä, ja että teet varmasti asian oikein.”
- Vakiinnuta hyvä kommunikaatio itsesi ja lapsesi välille. Lapsen tulisi pystyä luottaa siihen, että hän voi kertoa sinulle sen mitä haluat kuulla sekä sen, kuinka hienosti hän on toiminut jonkin asian suhteen. On myös hyvä, jos opit neuvottelemaan lapsesi kanssa niin, että hänellä ei ole tunnetta, että hän saisi tehdä mitä tahansa, mutta ettei hän myöskään tunne olevansa jatkuvan diktatuurin alaisuudessa. Tämä vahvistaa lapsen itsetuntoa ja rohkaisee häntä tekemään oikeita asioita ja vastuullisia päätöksiä yhteisymmärryksessä muiden ihmisten kanssa.
- Selitä heille “miksi”. Mikäli selität lapsellesi, että hänen tulisi harjata hampaansa jotta ne eivät reikiintyisi, tai että hänen tulisi käyttää turvavyötä jotta hän ei loukkaantuisi mahdollisessa auto-onnettomuudessa, lapsi ymmärtää tilanteen ja sen, minkä takia juuri tällä tavalla tulee toimia, paljon paremmin kuin mikäli vastaisimme vain “koska minä sanon niin.”
- Opeta esimerkin avulla. Ei ole olemassa parempaa tapaa opettaa kuin esimerkin näyttäminen. Sen sijaan, että pelkästään saarnaisit asioista, tee itse kuten käsket. Teoillasi on paljon suurempi vaikutus lapseesi, jolloin hän kuuntelee ja seuraa tarkemmin.
Tätä linkkiä seuraamalla voit katsoa (englanninkielisen) videon vaahtokarkkitestistä.