Sellaisen ihmisen etsiminen, joka ei halua tulla löydetyksi: välinpitämättömyys
Olen huomannut, että joku on odottanut minua jo pitkän aikaa. Tuo joku olen minä. On koittanut aika antaa itselleni mahdollisuus hymyillä ja lakata jahtaamasta jotakuta sellaista, joka ei halua tulla tavoitetuksi ja osoittaa ainoastaan välinpitämättömyyttä minua kohtaan.
Sanotaan, että rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Sanotaan, että tämä tapa tappaa läheisyyden, että ei pitäisi olla laiska sen suhteen mitä rakastaa, että välinpitämättömyys on kaikkein julmin ja kovin rangaistus, ja että on todellinen munaus jättää huomiotta se, mitä rakastaa.
Ei ole hyvä jahdata jotakuta sellaista joka jo tietää missä sinä olet. Se väsyttää sinut, se kuluttaa sinut loppuun, tuhoaa sinut, vahingoittaa sinua, se sattuu… Emme voi antaa mielenkiinnon puutteen piinata meitä. Me olemme paljon arvokkaampia kuin ajattelemmekaan.
Sanotaan, että ajan puutetta ei ole koskaan, vaan se on mielenkiinnon puutetta, koska kun ihmiset todella haluavat jotain, he tekevät sille aikaa.
Ihminen joka haluaa sinut, tulee etsimään sinua
Älä uhraa itseäsi niiden eteen jotka eivät tee samaa sinulle, sillä tällöin ainut mitä saat vastapalkaksi on välinpitämättömyys. Joku joka todella rakastaa sinua ei tee pyyntöjä jotka voivat aiheuttaa tuskaa tai haitata sinun elämääsi.
Lakkaa vaatimasta ja koputtelemasta oviin, joita ei sinulle haluta avata. Kiintymys ei voi sietää välinpitämättömyyttä. Nämä kaksi tulevat olemaan napit vastakkain koko lopun iäisyyden ilman pienintäkään mahdollisuutta sovintoon.
Rakkautta ei pitäisi kerjätä. Tästä syystä meidän pitää työstää omanarvontuntoamme, nousta uudelleen pintaan ja lakata odottamasta ihmeitä, joista seuraa hellyyttä ja läheisyyttä.
Rakkaus ei koskaan mene hukkaan
“Minun äidilläni oli tapana sanoa, että rakkaus ei koskaan mene hukkaan, ei edes silloin jos sitä ei palauteta sinulle samoissa määrin kuin sinä ansaitset tai haluat.
Anna sen mennä menojaan, hän sanoi. Avaa sydämesi äläkä pelkää, että se särkyy. Suojellut sydämet muuttuvat lopulta kiveksi.”
“The Heartbreak Cafe” – Penelope Stokes
Tämä tarkoittaa, että vaikka meillä on ollut huonoja kokemuksia, jopa jos meistä tuntuu että meitä on käytetty hyväksi, että he eivät ole pystyneet rakastamaan meitä vastavuoroisesti tai että itsekkyys on voittanut valtaansa ihmiset meidän ympärillämme, niin meidän ei pidä luovuttaa.
Tämä tarkoittaa, että milloin tahansa ja missä tahansa me voimme löytää vastavuoroisuutta ja kasvattaa terveitä suhteita. Rakkauden antamisessa on aina järkeä, se ei ole jotain mitä jaetaan ja siten menetetään.
Se mitä kuitenkin tapahtuu on, että paljon antaminen ja vähän saaminen on väsyttävää. Joten ratkaisu ei ole meidän kaikkien toiveidemme ja odotustemme asettaminen yhteen tunteeseen, koska sitä ei voi täyttää ja näin ollen meidän maailmamme kääntyy ylösalaisin.
Se minkä pitää tapahtua, tapahtuu ennemmin tai myöhemmin, mutta ei maksuna meidän teoistamme, vaan ennemminkin luonnollisena tilanteena elämän varrella.
Vastavuoroisuuden ja kiitollisuuden poissaolo
On olemassa parisuhteita ja ystävyyssuhteita, jotka on tuomittu tuhoon johtuen täydellisestä kiitollisuuden ja vastavuoroisuuden puutteesta. Tämä on yksinkertaista: pitääkseen yllä eloisaa tunnetta täytyy sen eteen tehdä töitä, kiinnittää huomiota ja antaa sille aikaa.
Kuitenkin meidän täytyy olla varovaisia jotta emme häkellytä itseämme vaatimuksilla. Onko todellakin tarpeen, että kumppanimme huomio on meissä aikamme joka ikinen sekunti ja jokaisessa ajatuksessa? Jos näin on, niin meidän täytyy tarkistaa oma henkinen tilamme, työskennellä tarpeidemme parissa ja hankkiutua eroon tietyistä haluista ja tunnepohjaisista ajatuksista, joista tunteemme koostuvat.
Ollaksemme onnellisia meidän täytyy oppia jättämään huomiotta kaikki ne ihmiset, jotka rankaisevat meitä välinpitämättömyydellä ja saavat meidät kyseenalaistamaan niin oman henkilökohtaisen kuin sosiaalisen arvomme. Joten meidän täytyy pohtia miten luoda henkistä välimatkaa, miten etsiä happea ja miten laskea kolmeen kun näemme heidät.