Freudin kiehtovat teoriat alitajunnasta
Itävaltalaisen Sigmund Freudin psykoanalyyttiset teoriat ovat vuosien saatossa kohdanneet monia eriäviä mielipiteitä ja torjuntaa, ja Freudin teorioiden paikkansapitävyydestä kiistellään yhä. Kukaan ei kuitenkaan voi kiistää Freudin asemaa filosofian, psykologian ja lääketieteen edistäjänä.
Piditpä Freudin opetuksia näennäistieteenä tai todellisena tieteenä, vaikuttivat Freudin ajatukset persoonallisuuden id-tasosta ja alitajunnan tutkimisesta paljolti jokaiseen psykologiseen tiedekuntaan 1900-luvulla. Tässä artikkelissa esittelemme Freudin tärkeimmät ja mielenkiintoisimmat teoriat.
Mielen ihmeet Freudin mukaan
Halu ja tukahdutus
Ihmisellä on haluja ja tarpeita, joita hän kokee tarpeelliseksi tukahduttaa ja kontrolloida muiden edessä. Aina emme välttämättä ole edes tietoisia siitä, mitä tukahdutamme, sillä tukahduttaminen tapahtuu alitajunnassa.
Käyttäydymme sen mukaan, mitä kulttuuri ja yhteiskunta hyväksyy ja muokkamme elämämme sen mukaan, mikä on yleisesti hyväksyttyä, emmekä sen mukaan, mikä oikeasti tekee meidät onnelliseksi. Himomme ja haaveemme jäävät tyydyttämättä, sillä ne saatetaan nähdä epäloogisina, epämiellyttävinä tai moraalittomina.
Nämä tyydyttämättömät ja tukahdetut toiveet ja halut nousevat pintaan unissa, fantasioissa ja joskus huomaamattomina lipsahduksina, eli Freudilaisina lipsahduksina. Miksi rajoitamme omaa itseämme niin paljon muiden arvostelun pelossa?
Ego, id, ja superego
Vuonna 1923 Freud uskoi mielen jakautuvan kolmeen eri osaan. Ego on osa tiedostettua mieltä, joka edustaa kontrolloitua osaa itsestämme. Id on tiedostamaton osa, jossa vaikuttavat himot ja halut. Superego muodostuu kaikista niistä moraalisista arvoista ja säännöistä, jotka olemme sisäistäneet lapsuudesta lähtien, ja jotka kulminoituvat syyllisyyteen ja moraaliin. Superego kontrolloi käyttäytymistämme ja yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan estää meitä tappamasta muita ihmisiä, harrastamasta seksiä keskellä päivää julkisella paikalla jne.
Hulluus
Aivan kuten suuret ajattelijat uskoivat aikoinaan, ihmismieli tarvitsee harmoniaa. Emme enää puhu entisaikojen tapaan Hippokrateen määrittämien neljän mielenlaadun tasapainosta, vaan kolmesta eri osasta tietoisuutta Freudin mukaan. Freud uskoi, että epätasapaino näiden kolmen eri tason välillä johti neurooseihin tai mielisairauksiin.
Freudin teoria oli tärkeä osa psykologisen hoidon kehitystä, sillä ennen Freudin astumista kuvioihin hulluuden ei uskottu voivan olevan sisäsyntyistä tai fyysisestä vammaista lähtöisin olevaa.
Freudin teoriat tiedostamattomasta mielestä ja psykoanalyyttinen menetelmä
1. Puhumisen ja kielen voima: kun potilas haluaa tutkia tiedostamatonta mieltään jostain ongelmasta johtuen, perustuu hoito puhutun sanan voimaan. Kieli on paikka, jossa sisäinen konflikti saa muodon ja selityksen, joten potilaan on puhuttava kaikista aiheista ilman mitään rajoituksia.
2. Vapaa assosiaatio: kielen kautta potilas ilmaisee sitä mielensä sisältöä, joka on hänelle yhä pimeän peitossa. Egon takia hän ei pysty tutkimaan niitä ilman vapaata assosiaatiota.
3. Unien tulkinta: jos unemme ovat osa sitä prosessia, jonka kautta tiedostamattoman mielen halut ja tukahdutetut toiveet tulevat esiin, tulee unia tutkia ja tulkita. Unissa voi käydä ilmi aikaisemmin tuntemattomia traumoja ja konflikteja, jotka voidaan käsitellä.
“Auttaisiko asiaa, jos sanoisit alitajunnallesi, että sen täytyy rauhoittua?”
“Kyseessä on alitajuntani, muistathan? En pysty kontrolloimaan sitä.”
-Nolan, Inception-
5. Kulttuuri: kulttuuri muokkaa ihmistä ja ihminen muokkaa kulttuuria. Kulttuuri antaa palautetta siitä, millaiseen muottiin ihmisen tulee sopia. Eri kulttuureissa on omat sääntönsä ja kyseisessä kulttuurissa elävät eivät kyseenalaista omia pelisääntöjään, ulkopuolelta tulevat voivat nähdä säännöt kummallisina tai hauskoina. Jokaisella aikakaudella on omat sääntönsä, ja psykoanalyytikon on tutkittava niiden vaikutusta potilaaseen.
“Psykologisten patologioiden oireet ottavat muodon, joka soveltuu siihen yhteiskuntaan, jossa he elävät.”
-Nora Sternberg de Rabinovich-
6. Oidipus-kompleksi: tämä on yksi Freudin mieleenpainuvimmista ja shokeeraavimmista teorioista. Freudin mukaan 3-6 vuotiaan lapsen psykoseksuaalinen kehitysvaihe kuvaa kreikkalaisen tarun Oidipusta, joka tappoi tietämättään oman isänsä ja nai oman äitinsä. Freudin mukaan kaksivuotias lapsi havaitsee sukupuoliset erot mutta ei vielä välitä niistä. Kolmivuotias lapsi kuitenkin alkaa kiinnostua sukupuoliasioista ja havaitsee vanhempiensa välillä jotakin, mistä hän jää ulkopuolelle. Raivo, kateus ja mustasukkaisuus ovat tavallisia tunnereaktioita tässä vaiheessa. Lapsi olettaa menevänsä toista sukupuolta olevan vanhempansa kanssa naimisiin ja pyrkii vanhempien väliin. Hän yrittää voittaa toisen vanhempansa toivoen toisen katoavan.
Freudin mukaan kulttuurilla on suuri vaikutus egon kehitykseen, ja ego kehittyy sen mukaiseksi, missä päin maailmaa ja millaisessa kulttuurissa ihminen kasvaa. Tunteiden ja halujen tukahduttaminen voi johtaa sairastumiseen.
Freudin teorioita on kritisoitu voimakkaasti todisteiden puutteesta, ja psykoanalyyttisen terapian yleistettävyys on heikkoa.