Elä onnellista sinkkuelämää

Elä onnellista sinkkuelämää

Viimeisin päivitys: 01 kesäkuuta, 2016

Minun kohdalleni ei koskaan osunut sellaista henkilöä, joka olisi kääntänyt maailmani mullin mallin ja joka olisi saanut minut ajattelemaan, että elämän polulla kulkeminen olisi hänen kanssaan selkeästi hauskempaa. En vaan koskaan löytänyt sellaista henkilöä, enkä totta puhuen edes etsinyt sellaista… Ajattelin vain, että asiat tapahtuvat jos ne ovat tapahtuakseen, ja siinä kaikki.

Tiedostan kyllä, että ilmassa oli yritystä… Mutta kaikki sellainen haihtui kuin tuhka tuuleen. Nyt voin sanoa, että elän sinkkuelämääni onnea uhkuen.

Voiko ketään edes pitää syypäänä tapahtuneelle? Voimmeko edes käyttää sanaa “syyllinen” tällaisessa tilanteessa?

Tällaisissa tapauksissa ja tämän tyyppisistä asioista keskustellessa ei ehkä pitäisi etsiä sattuneelle ketään syntipukiksi. Elämä vaan kulkee omia ratojaan. Mutta pidän itseäni onnellisena ihmisenä; minulla on tuhat ja yksi projektia, joiden parissa viettää aikaa itseni kanssa, lukemattomia asioita, jotka ovat elämässäni vasta edessäpäin. Minulla on myös rakkaat, minulle valtavan tärkeät ystäväni, jotka ovat sellaisia ihmisiä, jotka todella rakastavat ja arvostavat minua sellaisena kuin olen.

Vaikka tässä vaiheessa elämääni voin sanoa, että olen katsellut sivusta, kuinka kaikki sosiaalisessa ympyrässäni olevat ihmiset ovat pikkuhiljaa löytäneet rinnalleen kumppanin, ja osa heistä on jopa onnistunut pitämään yllä onnellista parisuhdetta vielä vuosia myöhemmin huolimatta ajoittaisista hankaluuksista, vastoinkäymisistä ja erimielisyyksistä…

Kaikesta huolimatta minä vain pyrin elämässäni eteenpäin, vaikka toisinaan muut yrittävätkin pidätellä minua. Loppujen lopuksi näen asian niin, että se on heidän ongelmansa, ei minun.

Oikeastaan voisin jopa kirjoittaa varsin viihdyttävän kirjan kaikista elämäni aikana kokemistani seikkailuista ja kommelluksista. Kaikki kokeilemiseni, jotkut tahallisia ja toiset spontaaneja… Mutta kaikkia motivoi sama illuusio. Illuusio siitä, että ehkä on olemassa ihan pienen pieni mahdollisuus, että tämä henkilö on juuri se oikea. Tämä henkilö saattaa olla elämäni rakkaus ja se ihminen, joka tulee muuttamaan elämäni läpikotaisin. 

Monia kertoja olen myös kokenut ympäristön painostusta  ja painetta siitä, kuinka yhteiskuntamme näkee kaikkein ihanteellisimpina elämänmuotona parisuhteessa olemisen; odotus siitä, että ihminen on parisuhteessa on se, mikä on “normaalia” ja että tietyn ikärajapyykin ylitettyä kaikkien tulisi noudattaa tätä kaavaa.

Mutta tässä vaiheessa minun onkin pakko kysyä itseltäni: “Mikä on normaalia?” No, varmastikin sen täytyy olla jotain sellaista, mikä on perinteistä ja jonka yhteiskunta kokee tavalliseksi. Minä itse en kuitenkaan ole juurikaan välittänyt moisista ajatuksista. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa se, mitä muut ovat minusta mieltä tai mitä he ehkä suputtavat tietämättäni selkäni takana.  

Joten tähän pisteeseen minä sitten olen päätynyt. Nautin elämästäni juuri sellaisena kuin se on. Nauran ystävieni kanssa, lekottelen toisinaan auringossa, nautin meren tuoksusta ja tiedän, että olen onnekas saadessani herätä päivä toisensa jälkeen ja että voin kuulla, nähdä, tuntea, taistella ja pitää hauskaa täysin rinnoin.


Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.