AIDSiin ei ole parannuskeinoa, mutta syrjintään on

Maailma omistaa jokaisen joulukuun ensimmäisen päivän taistelulle AIDSia (Acquired Immune Deficiency Syndrome, immuunikato ) vastaan, sairautta johon liittyy vahva sosiaalinen stigma ja josta itse asiassa tiedetään vielä nykyäänkin yllättävän vähän.

Läntisessä maailmassa pelko AIDSin ympärillä on vähentynyt jonkin verran, koska vaikka me kohtaammekin sen edelleen päivittäin, on siitä tullut hallittavampi lääkityksen käytön ja tiettyjen hoitojen myötä.

Surullista kyllä, tämä on kuitenkin tapahtunut vain joissain maailman maissa. On olemassa myös paikkoja, joissa ei ole ollut samaa onnea ja tartunta voi pahimmillaan merkitä kuolemantuomiota. Näin ollen joka vuosi kuolee tuhansia ihmisiä tautiin, johon ei vieläkään ole parannuskeinoa, mutta johon löytyy ainakin lieventävää hoitoa.

Mikä on HIV ja mikä on AIDS?

Selventääksemme eroja näiden termien välillä meidän tulisi tietää, että AIDSin aiheuttajaksi yhdistetään eräs retrovirustyyppi, jota kutsutaan HI-virukseksi (human immunodeficiency virus). On ollut erittäin vaikeaa selvittää, miten tätä virusta tulisi hoitaa, koska siitä on monia ja jatkuvasti muuttuvia variaatioita. Täten sen tuhoavan rokotteen luominen on ollut tähän asti mahdotonta.

Mutta mitä HI-virus tekee kehossa, kun tartunta alkaa? Kun HIV aktivoituu, se tekee tilaa AIDSille, tai meidän immuunijärjestelmämme romahdukselle. AIDSia sairastavilla ihmisillä on erittäin alhaiset määrät leukosyyttejä, immuunivastetta ohjaavia soluja, joita kutsutaan T-soluiksi. Tämä virus lisäksi lisää T-solujen osajoukkoa, jotka muun muassa mukauttavat immuunijärjestelmää. Terveessä ihmisessä näiden solujen suhde on käänteinen.

Taudin oireet ovat monitahoiset ja vaikeaselkoiset. Se ilmaantuu tuoden mukanaan sinnikästä kuumeilua ja yön läpi hikoilua, äärimmäistä väsymystä, painon laskua ja pitkittynyttä ripulia.

Yhtä kaikki meidän pitäisi tietää, että joku voi kantaa virusta ilman, että se kehittyy AIDSiksi. Tässä mielessä tutkijat eivät vieläkään tiedä varmaksi onko tämän taudin kehittyminen vääjäämätöntä vai onko se täysin päinvastoin riippuvaista ulkoisista tekijöistä, jotka toimivat tämän sairauden edistävänä koneistona.

Tästä syystä juuri tässä mielessä virustartunnan saaneita ihmisiä rohkaistaan kohti sellaisia käytösmalleja ja elämäntapoja, jotka edes auttavat heidän immuunijärjestelmänsä terveyttä. Stressaavat tilanteet voivat lisätä tämän taudin ilmenemistä. 

Millaista roolia psykologiset tekijät esittävät? 

Tällä hetkellä psykologiset muuttujat, joilla on suora vaikutus taudin uudelleenaktivoinnissa, eivät ole tiedossa. Tiedetään kuitenkin, että jotkin sairaudet kuten syöpä, voivat osaltaan myötävaikuttaa tähän.

Joka tapauksessa psykologiset stressitekijät, kuten ero, menetys perhepiirissä tai rakkaan menettäminen ja vahingollisten, kielteisten tunnetilojen kehittäminen voi vaikuttaa osaltaan tämän taudin kehittymiseen ihmisessä, joka kantaa virusta.

Tämä tapahtuu, koska negatiiviset psykologiset tekijät suosivat immuunivajausta ja täten meidän kehomme biologisen suojaavan ominaisuuden heikentymistä. Periaatteessa HIV kokee tehostuksen sen lisääntymiskyvyssä stressihormonien (esim. kortisoli) läsnäollessa, joita erittyy suuria määriä stressaavina aikoina.

Myyttejä ja faktoja AIDSista ja HI-viruksesta

MYYTTI: Hyttysen puremat voivat levittää HI-virusta.

FAKTA: HIV ei voi siirtyä hyttysen tai minkään muunkaan hyönteisen pureman välityksellä. Hyönteiset eivät voi saada HIV-tartuntaa, eivätkä myöskään voi levittää sitä.

MYYTTI: HI-viruksen voi saada kättelemällä tai halaamalla jotakuta, käyttämällä julkista käymälää, juomalla samasta lasista jonkun tartunnan saaneen kanssa tai aivastuksen kautta.

FAKTA: HIV ei leviä jokapäiväisen satunnaisen kontaktin kautta sosiaalisissa tai työpaikkaympäristöissä. Kukaan ei voi saada tartuntaa kevyen kontaktin kautta. HIV voi tarttua ainoastaan seuraavin tavoin:

• Suojaamaton emätin-, anaali- ja suuseksi.
• Verensiirto saastuneella verellä.
• Jakamalla saastuneita neuloja lääketieteellisellä alalla tai ihmisten kesken, jotka pistävät itseensä suonensisäisiä huumeita tai lääkkeitä.
• Äidiltä lapselle, raskauden aikana, synnytyksessä tai rintaruokinnassa.

*Tartunnan riski on suurempi, jos on haavoja, viiltoja tai haavaumia, ja näihin on kontaktia.

MYYTTI: HIV koskettaa ainoastaan homoseksuaaleja ja suonensisäisten huumeiden käyttäjiä.

FAKTA: Kuten olemme nähneet, tämä ei pidä paikkaansa. Kaikista tartuntatapauksista 90 % on seurausta seksuaalisesta kontaktista ilman ehkäisyä. Vielä tarkemmin ottaen, noin 60-70 % näistä tartunnoista on heteroseksuaaleilla, kun taasen 30-40% löydöksistä homoseksuaaleilla.

MYYTTI: Tiedät onko ihmisellä HIV vain katsomalla häntä.

FAKTA: Ei vähimmässäkään määrin totta. HI-viruksen kantaja voi siirtää viruksen muille ihmisille ja vaikuttaa täysin terveeltä. Ainut keino tietää varmuudella onko ihmisellä virustartunta, on verikokeen avulla (jonka luotettavuus puolestaan on hyvä).

MYYTTI: Kun saat antiretroviraalilääkitystä et voi tartuttaa muita viruksella.

FAKTA: Antiretroviraalilääkitys ei estä tartunnan saanutta levittämästä virusta. Se voi kuitenkin vähentää viruksen määrää valtavasti, mikä auttaa potilasta ylläpitämään hyvää elämänlaatua.

MYYTTI: Joku voi saada HI-viruksen olemalla kontaktissa jonkun sellaisen hikeen, jolla on HIV-tartunta.

FAKTA: Hiki ei ole tarttumisen väylä, sillä viruksen pitoisuus on siinä minimaalinen, ja lisäksi sillä pitää olla keino päästä terveen yksilön verenkiertoon.

AIDSiin liittyvien stigmojen ja kriminalisoinnin vastaan taisteleminen ei auta ainoastaan yhteiskuntaa ja koko maailmaa, vaan se auttaa myös kaikkia meitä yksilöinä. Kantaaksemme oman kortemme kekoon, voimme aloittaa jakamalla tätä tietoa, tuoden esiin faktoja ja murtaen myyttejä. Älä käännä selkääsi AIDSille, vaan taistele syrjintää vastaan .