Äidit ja tyttäret: side, joka satuttaa ja parantaa

Tytär kantaa aina pientä osaa äidistään mukanaan. Äidin ja tyttären välinen yhteys on ikuinen ja sitä on mahdoton rikkoa.

Pystyäksemme olemaan onnellisia ja terveitä, on meidän tajuttava, miten oma äiti on vaikuttanut elämäämme ja miten paljon hän yhä vaikuttaa. Äidiltä saamme ensimmäiset kokemuksemme rakkaudesta ja turvasta jo kohdussa kasvaessamme ja äidin kautta ymmärrämme, mitä naisena oleminen tarkoittaa. Äidin keho vastaa tyttären omaa kehoa, ja äiti opettaa miten kehosta pidetään huolta ja ohjaa murrosiän, raskauden ja vanhemmuuden muutosten kynnyksellä.

 Äidin antama perintö

Jokainen nainen, oli hän itse äiti tai ei, kantaa mukanaan suhdetta omaan äitiinsä ja sen seuraamuksia. Jos äiti on välittänyt positiivista kuvaa naisena olemisesta ja naiseuden merkityksestä, niin fyysisestä kuin psyykkisestä, ovat hänen myönteiset kokemuksensa aina osa omaa fyysistä ja psyykkistä terveyttämme, joka ohjaa meitä oikeaan suuntaan.

Äidin vaikutus voi kuitenkin olla myös hankala ja elämää vaikeuttava, ja joskus äidin rooli tyttären elämässä on myrkyllinen. Usein äidin negatiivinen vaikutus näkyy kateutena, kontrollinhimona tai huolettomuutena, joka johtaa turvattomuuden tunteeseen.

Äidin hoiva, elintärkeä osa elämää

Suurin osa meistä hakee äidin hyväksyntää, ihailua ja huomiota lapsesta lähtien. Mitä vanhemmaksi käymme, sitä vähemmän äidin huomiota kaipaamme, mutta äidin hyväksyntä koetaan silti tärkeänä.

Äidin huomion hakeminen lapsena perustuu siihen, että harva lapsi pärjää ilman vanhempien tukea, turvaa, ruokintaa ja hoivaa. Lapsella on biologinen riippuvuus vanhemmistaan ja näin lapsi takaa selviytymisensä lapsuudesta aikuisuuteen. Äidiltä haemme tietoa, rohkaisua, hellimistä, lempeitä sanoja, lohdutusta, motivaatiota ja monia muita asioita. Haluamme todistaa äidille, että osaamme asioita ja että olemme hänen rakkautensa arvoisia.

Kirjailija Christiane Northrup sanoo, että äiti-tytärsuhde on strategisesti suunniteltu niin, että se on yksi positiivisimmista, kattavimmista ja intiimimmistä ihmissuhteista, joka meillä koskaan tulee olemaan. Tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa, sillä jotkut lapset kasvavat ilman äitiä, jotkut äidit eivät huolehdi lapsistaan kunnolla ja jotkut äidit voivat olla julmia lapsilleen. Kaikista ei ole huolehtiviksi, rakastaviksi äideiksi.

Joskus aikuisella lapsella voi olla edelleen tarve saada äidin huomio ja hyväksyntä puolelleen, vaikka usein tämä vähenee kun lapsi muuttaa pois kotoa ja itsenäistyy. Aina näin ei käy ja lapsen tarve voittaa äidin hyväksyntä muuttuu patologiseksi – tämä antaa äidille epäterveellisen määrän valtaa. Äidin hyväksyntää voi kaivata niin työtilanteeseen, kumppanin valintaan ja asuinpaikkaa koskien, ja usein lapsi kärsii tästä lähes huomaamattaan. Äiti voi sanella, millainen ura lapselle sopii ja kenen kanssa lapsi päätyy naimisiin. Tämä voi johtaa itsenäisyyden ja vapauden menettämiseen.

Miten kasvamme naisena ja tyttärenä?

Henkilökohtainen kasvu sisällyttää henkisten haavojen korjaamisen ja sellaisten asioiden käsittelyn, jotka ovat vaivanneet tai aiheuttaneet mielipahaa ja ahdistusta. Tähän liittyy vahvasti myös äitisuhteen käsittely: äidin kanssa puhuminen niistä asioista, jotka ovat satuttaneet elämän varrella. Aina äitisuhteessa ei välttämättä ole mitään käsiteltävää.

On tärkeää ymmärtää, miten suhde äitiin vaikuttaa nykyisessä elämässäsi. Kannatko kaunaa tietyistä asioista, mistä asioista olet äidille kiitollinen, mikä äidissä ärsyttää ja miten tulet äidin kanssa juttuun nyt. Ole avoin äidillesi jutellessa ja käsitelkää vaikeitakin asioita yhdessä. On tärkeää pystyä kohtaamaan hankalatkin vaiheet suhteessanne ja ymmärtää, mistä vaikeudet nousivat. Usein murrosikä on myrskyisää aikaa äiti-tytärsuhteessa, sillä nuori nainen irroittautuu lapsen asemasta ja siirtyy lähemmäs itsenäisyyttä.

Lähde: Mothers and daughters – Christiane Northrup