Ahdistuneisuus: Miksi siitä on niin vaikea päästä irti?
Nykyään ahdistuskohtaukset ovat hyvinkin yleisiä ihmisten keskuudessa, eikä meillä useimmiten ole aavistustakaan siitä, kuinka niitä tulisi käsitellä tai miten niitä voisi lieventää. Ne vain ilmaantuvat yhtäkkiä ja saavat meidät valtaansa… mutta miten voisimme päästä niistä eroon?
Monet psykologit ovat tutkineet ahdistuskohtauksia ja tulleet siihen lopputulokseen, että olemassa ei ole mitään “vähimmäis-” tai “enimmäisikää” sille, milloin ihminen alkaa kärsimään niistä tai lakkaa kärsimästä niistä. Tämän perusteella voidaankin todeta, että siitä hetkestä kun synnymme aina siihen hetkeen kun kuolemme olemme alttiita ahdistuksen tunteelle. Tietyt ihmiset ovat toki herkempiä ahdistumaan kuin jotkut toiset ihmiset, ja tietyt vaiheet elämässämme saattavat altistaa meidät ahdistuneisuudelle entisestään.
Ahdistuneisuus on fyysinen reaktio johonkin yllykkeeseen, jolla on yleensä tekemistä halulla saada muutos johonkin asiaan, parantaa jotain tilannetta tai saada jokin asia tapahtumaan, jne. Ahdistuneisuus kohtaukset kumpuavat haavoittuvaisuuden tunteesta, oli kyse sitten fyysisestä tai psykologisesta haavoittuvaisuudesta.
Kun koemme jonkun tilanteen uhkaavaksi tai se on mukavuusalueemme ulkopuolella, tunnemme olomme ahdistuneeksi. Tilanne on sama myös silloin kun tulevaisuus tuntuu epävarmalta: kun me odotamme suurella kaipuulla jonkun henkilön saapuvan, kilpajuoksun tulevan päätökseen, vauvan syntyvän tai hääpäivämme vihdoinkin koittavan, jne.
Pelkäämisen pelko
Kuinka tämän otsikon voisi oikein ymmärtää? Tutkijoiden mukaan 23 % ihmisistä on jossain vaiheessa elämäänsä kokenut, kokee parhaillaan tai tulee kokemaan ahdistuskohtauksen. Tämä ei tarkoita sitä, että heillä olisi jokin psykologinen sairaus; se ei myöskään merkitse välttämättä sitä, että oireet kestäisivät kovinkaan pitkään.
Ahdistuneisuus on kuin “pelkotila ja neliönmuotoinen, tarkoittaen sitä, että sama pelon prosessi voi toistua yhä uudelleen ja uudelleen”. Meitä pelottaa se, ettemme koskaan valmistu, meitä huolestuttaa se, että odottamamme henkilö ei saavukaan paikalle, kannamme huolta lapsen syntymästä, kammoamme ajatusta siitä, että hääpäivänämme sataisi, jne.
Ahdistuneisuuden tunne on hyvin samanlainen kuin tunne häkkiin lukkojen taakse jäämisestä tai ansaan joutumisesta labyrinttiin, josta ei ole ulospääsyä. Tiedämme, että jossain vaiheessa onnistumme löytämään tiemme ulos, mutta meillä ei ole harmainta aavistustakaan siitä, milloin se tulee tapahtumaan. Tällainen epävarmuus saa meidät tuntemaan vieläkin enemmän pelkoa ja ahdistuneisuutta saaden lopulta aikaan karmean kierteen, josta emme pääse pyristelemään irti.
Seuraava askel on ulkoistaminen tai fyysinen oireilu, joka johtuu tästä pelon tunteesta ja ahdistuneisuudesta: vatsaamme sattuu, meitä närästää, meitä huimaa, meistä tuntuu, että on vaikea hengittää, hikoilemme normaalia enemmän, ihomme muuttuu rasvaisemmaksi, pupillimme laajenevat, sydämemme tykyttää nopeammin ja saatamme jopa kärsiä maksaan liittyvistä terveysongelmista. Kaikki nämä oireet voivat ilmaantua silloin kun kärsimme ahdistuksesta ja osoittavat hyvinkin selkeästi sen, että fyysinen ja henkinen puoli ovat yhteydessä toisiinsa.
“Olen tulossa hulluksi.” “En voi hengittää.” “En pysty ajattelemaan selkeästi.” “Minusta tuntuu, että kohta menetän tajuntani.” Nämä eivät välttämättä ole paniikkikohtauksesta kärsivän ihmisen ajatuksia vaan ihan tavallisen ahdistuneisuudesta ja peloista kärsivän ihmisen mietteitä.
Vaikka olemme alleviivanneet nyt tyypillisimmät oireet, on niitä vaikea paeta. Miksi on niin vaikea rentoutua ja lakata tuntemasta oloaan ahdistuneeksi? Koska pelko on vaarallinen saaliseläin, joka vaanii meitä valmiina hyökkäämään kimppuumme ja kun se päättää sen tehdä, ei se halua päästää meistä millään irti.
Mitä siis voimme tällaisessa tilanteessa tehdä? On olemassa monenlaisia vaihtoehtoja, mutta tärkeintä on oppia elämään nykyhetkessä, olla ajattelematta liikaa tulevaisuutta ja nauttia elämästä sellaisena kuin se on juuri nyt. Tällä tavalla tulet lopulta välttämään kokonaan liialliset ahdistuksen tunteet.
Toinen hyvin tehokas keino on oppia kontrolloimaan tunteitaan ja ajatuksiaan. Sillä samalla hetkellä kun ahdistuneisuus ja pelko alkavat nostaa päätään, täytyy sinun kohdata ne. Rakenna siis ympärillesi suojamuuri, nosta ylpeänä ylös suojakilpisi ja puolusta itseäsi. Miten? Positiivisilla ajatuksilla, kiinnittämällä huomiota siihen, mitä olet tekemässä juuri sillä hetkellä ja olemalla antamatta sydämellesi mahdollisuutta turhaan tykyttelemiseen, jne.
On hyvinkin mahdollista päästä yli ahdistuksen tunteesta ja samalla myös pelkotiloista. Kysymys on vain siitä, että opimme ymmärtämään miksi meistä tuntuu juuri siltä kuin meistä tuntuu ja että pystymme analysoimaan kuinka “kesytämme sen pelottavan pedon”, joka meidät saa pelkäämään.